torstai 1. syyskuuta 2016

Forty-love.

Kutsuin Kaunomielen syömään. Hän on ollut paljon poissa, opinnoissa, muiden seurassa, uutta kotiaan rakentamassa, ja olen alkanut olettaa, että hän ei ole kotona sen sijaan että olisi. Kiikkulauta on hiljalleen keikahtanut, ja nyt kaltava pinta viettää toiseen suuntaan kuin ennen. Se tuntuu jotenkin rauhalliselta, olen kai helpottunut siitä miten pikkuhiljaa tämä on tapahtunut. Ainakin nyt kuvittelen, että olen jo ylittänyt edes jonkinlaisen kynnyksen.

Itkukohtauksia on ollut kaksi.

Kaunomieli söi mahansa täyteen ja lähti. Minä laitoin pyykkiä pyörimään. Diiva on jossain. Viikkailin puhdasta pyykkiä laiskasti. Tunnelma hidastui ja asunnossa oli hiljaista. Otin puhelimen käteen, ja naputtelin viestin henkilölle, joka on kiltin herrasmiesmäisesti toistuvasti lähestynyt minua setämäisen humoristisilla repliikeillä. Oli selvästikin minun vuoroni lyödä pallo hänen puolelleen kenttää, ihan urheilumielessä ja kohteliaisuuttani.

Heti kun viesti livahti sormistani, minua alkoi väsyttää kuin päälleni olisi heitetty pölyinen pistelevä säkki. Menin tiskaamaan vastahakoisesti. Sitten muistin, että minähän olin viikkaamassa pyykkiä. Viikkasin lisää. Soitin äidille.

Sain vastauksen. Se oli iloinen ja veikeä ja leikillinen ja tarjosi mahdollisuuksia monenlaisiin keskustelunjatkoihin. Löin pallon muutaman kerran takaisin haparoiden, suoraan keskelle kenttää, yrittämättäkään kunnolla tarjota mitään haastetta. Hän vastaili rystyillä ja kierteillä ja täpärillä jekutuksilla. Parin edestakaisen lyönnin jälkeen paukaisin pallon voimalla pusikkoon ja heitin mailan perässä.

Jatkoin vastahakoista tiskaamista. Sitten muistin, että auto pitää siirtää pois pihasta, koska aamulla siellä olisi taas työmaa.

Kiemurtelin ensimmäisiin löytämiini farkkuihin veltosti. Kengät tuntuivat numeron liian pieniltä. Löysin takin t-paitani päälle. T-paidan maha oli märkä tiskipöytään nojaamisesta. Huivi. Avaimet. Puhelin. Valuin rappukäytävästä pihaan. Siellä huomasin, että auto ei ollut pihassa. Olin ajanut sen muualle jo aiemmin.

Taidan olla vähän väsynyt.

2 kommenttia:

  1. Et sentään soittanut poliisille, että auto on varastettu :)

    Mie en ikinä enää pysty vapaille markkinoille, kun en osaa pelata. Täytyy yrittää pysyä poissa pelikentiltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tällä kertaa :-D Kerran olen meinannut, kun en löytänyt autoa parkkihallista.

      Poista