sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Vedin jo kaikki lääkkeet.

Kotonani on nyt kolme henkilöautokuormallista ja puolikas pakettiautollinen vähemmän esineistöä kuin ennen. Ja puuttuuhan täältä Kaunomielikin.

Tavaroiden kantaminen kolmannesta kerroksesta takaisin toiseen kolmanteen kerrokseen ottaa pohkeisiin. Ne ovat kipeät. Sydämeni ei ole kipeä, mutta eilen oli sellainen aavistus, että se on hirttänyt kiinni, kun kone ei vaan jaksa pyörittää näin isoja kierroksia. Istuin illan tyynenä sohvalla, ja katselin kokonaisen romanttisen komedian (Kreikkalainen naimakauppa). Mieleni teki taukoamatta syödä jotain, mutta matka sohvalta keittiöön oli yleensä pohkeilleni liian pitkä. Diiva murmutti sylissäni asioitaan kuin angorakissa.

Kaunomielen opiskelijakämppä on tilava, valoisa ja hauska. Vaikka olohuoneen kaunis kukkatapetti osoittautuikin lähemmän tarkastelun jälkeen hieman pornografiseksi. Se ilmentää rakkautta ja luonnon hedelmöittymisen ihmettä monissa muodoissa. Ja asennoissa.

Makasin kämpän sohvalla tapettia ihmetellen, ja saatoin nukahtaa, tai vaivuin jonnekin syvälle hetkeksi. Tipahdin jonnekin sellaiseen tilaan, jossa olen aivan irti. Minusta ei lähtenyt naruja eikä rihmoja mihinkään suuntaan. En odottanut tulevaa enkä havainnoinut mennyttä, en tiennyt mitä seuraavaksi tapahtuisi tai kenelle. Kukaan ei ajatellut minusta mitään enkä minä kenestäkään. En muistanut miltä näytin, eikä mihinkään sattunut. Minulla ei ollut tavoitteita eikä tarkoitusta. Muotoa.

Tuo tila on varmaan vainoharhakrapulan vastakohta.

Jos joskus tulen itseäni vastaan tuollaisena, en ehkä tunnista itseäni.

Palasin vähitellen takaisin. Katselin, että tällainenkö olen, ilman että mikään vaikuttaa minuun, ilman että mukaudun kehenkään tai mihinkään tai yritän mennä johonkin suuntaan. Ajatukseni tuntuivat painavammilta ja se, mitä mieleni pohjalla oli näkyvissä. Kuin veden pinnan alla oleva rauniolinnaa muistuttava vuorenrinne, ja nyt vesi oli hetkeksi kadonnut pois sen ympäriltä.

Muistan lapsuudestani elävänä muistona yhden kerran, kun nukahdin Mummon sohvalle. Olin ehkä neljän tai viiden tai vähän nuorempi. Mummo siivoili tai touhusi jotain, kuulin, miten hänen hameensa ja esiliinansa kahisivat. Katselin huonetta kolmatta kertaa ympäri kiertävää viherkasvia. Muistan, miltä tuoksui, ja sohvanpäälisen karheuden, tyynyjen rakenteen. Radio oli päällä. Radiossa luettiin Lumikuningatar-satua. Sadun juoni sekaantui uneeni, ja se oli vähän hankalaa, kun en voinutkaan itse päättää, mitä unessani tapahtui. Aina tuli uusia pelottavia juonenkäänteitä, vaikka kuinka yritin päättää kaiken parhain päin.

Yritin nyt muistella, miltä herääminen ja valveeseen palaaminen tuntui minusta tuolloin, ja olenko nyt erilainen vai samanlainen. Luulen, että olen jonkin verran erilainen, tai että minua on enemmän, mutta jonkin verran samanlainen. Nyt on vähemmän naruja ja rihmoja.

Eilen jossain vaiheessa ajattelin, että en ehkä olekaan helppo ja mukautuva ihminen, edes parisuhteessa, vaikka olen aina kuvitellut, että se on ollut suurin ongelmani. Että mukaudun liikaa. Ehkä olen jyrkkä ja joustamaton, ja juuri siksi mukautuminen on ollut minulle ongelma.

Tämä tuntuu juuri siltä, kuin avaisin tiukkoja solmuja hituuttamalla naruja vuoroin kumpaankin ääripäähän, että ne vihdoin antaisivat periksi. Sormet menee verille.

Kaunomielen kämpän vieressä on maineikas grilli. Menimme sinne talkooaterialle, Kaunomieli, hänen vanhin ystävänsä ja minä. Syötiin, ja tytöt leikkivät leikkipuistossa. Samassa leikkipuistossa kävin silloin tällöin Diivan ja Kaunomielen kanssa kun he olivat pieniä. Ilma oli hienon syksyinen.

Muilta sfääreiltä:

Liityin facebook-kampanjaan. Tämä lienee ensimmäinen kerta. En yleensä haastu, en jatka ketjukirjeitä. Mutta tämä kampanja, jossa syyskuun ajan ihmiset aikovat ruokkia itsensä ja perheensä 3,5 eurolla päivässä per henki, teki minuun kunnon sivuosuman.

Toki osallistun tähän taas ihan eri kantilta ja eri metodeilla kuin alkuperäinen tarkoitus oli. Tavoitteeni ovat erit. Eli käytän tätä kuukauden mittaista halparuokakampanjaa inspiraation lähteenä, mutta sovellan kuin mitä tahansa käyttämääni reseptiä.

Kampanjan aloittaneet fitness-ohjaajat haluavat todistaa, että 3,5 eurolla päivässä voi syödä hyvin ja monipuolisesti. He mittaavat kahvikupillisten ja kaalilaatikkolautasellisten hinnat niinhin käytettyjen raaka-aineiden grammamäärien mukaan. Jokaiselle annokselle on sentintarkka hinta. Lisäksi raejuustoa, 13 senttiä. Sivuston keskustelussa ihmiset närkästyneinä huutelevat, että haloo, entäs mausteet? Jos laitat kaalilaatikkoon mustapippuria, pitäähän sillekin hinta laskea, koska ei mustapippuri ilmesty kaappiin jonkin hyvän haltian toimesta, vaikka sitä ei juuri nyt syyskuun aikana tarvitsisikaan ostaa!! Ja sen kilohinta on monta kymppiä. Ja että voiko niitä itsepoimittuja puolukoita käyttää, vai pitääkö niille laskea kaupan hinta? Epäreilua, jos jollain on omenapuu.

Minun tavoitteeni on mukauttaa keittiöni kaappien sisältö paremmin vastaamaan kotini asukasmäärää (2), ja laadultaan sitä tosiasiaa, että toinen meistä on vegaani, ja toisen pitäisi painaa huomattavasti vähemmän kuin ennen. Kuten tiedämme, jääkaappini on kroonisesti vittumaisuuden tetris ja kuiva-ainekaappni on koottu ajatellen seuraavaa zombie-apokalypsia. Eikä todellakaan yhtään haittaisi, jos ymmärtäisin jatkossa olla kantamatta ruokakauppaan näin massiivista osuutta tilipussistani. Tekisin mieluummin rahoillani jotain muuta. Ylipäänsä haluan saada takaisin suhteellisuudentajuni, jota käytän sitten kompassina, kun lähden etsimään vyötäröäni.

3,5 eurolla päivässä ei osteta karkkia eikä herkkuja. Nyt kun mietin, en välttämättä ole täysin rehellinen, kun sanon, että tekisin mieluummin rahoillani jotain muuta. Mutta haluaisin ajatella niin.

Toim. huom. Aiemmin mainittu ateriointi grillillä ei ollut luonteeltaan ruokaan ja ravitsemukseen liittyvä toiminto, vaan muuttoon ja uuden asuinalueen haltuunottoon liittyvä siirtymäriitti. Näin ollen grilliaterian kustannusta ei lasketa päivittäiseen budjettiin. Myöhempi tarkstelu osoitti, että söin joka tapauksessa päivän aikana niin paljon, ettei ko. juustobalkanporilaisen puuttumista listalta olisi huomannut.










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti