keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Won't you buy me a Mercedes Benz.

Tanssi, ja sen sellainen elämä, verottavat yöuniani. Eilen veikeä valokuvaaja nappasi minusta salaa kuvia, ja sitten näin taas silmäkulmastani sen tutun reaktion, kun hän katsoi kuvien onnistumista kameransa näytöltä. Hän katsoi kuvaa, hätkähti, kurtisti kulmiaan, katsoi minua, oletettavasti pyrkien varmistamaan, olenko sama henkilö. Olen harvinaisen epäfotogeneettinen. Sitten hän kysyi minulta ystävällisesti, olenko nukkunut huonosti viime yönä.

Yritän tulkita tuon itselleni positiivisesti siten, että olen siis selvästikin livetilanteessa kaameita kuviani viehättävämpi. Siihen ei kyllä paljon edes tarvita. En kuitenkaan näe paljoa lisäarvoa itsensä vähättelyllä ja mollaamisella.

Viime aikoina pelkään olleen liiankin itsetietoinen ja itsevarma. Suomalaisen sosiaaliseen etikettiin kuuluu pieni varovainen notkistus polvissa, ettei suorilta jaloilta kaadu, vaan väistää ketterästi, jos elämä iskee jonkinlaisella vääjäämättömällä heilurilla tai yllättävällä nuijalla. Sosiaalinen krapulani, jota olen potenut kohtuullisessa määrin, johtuu lähinnä tuosta. Toisaalta, minulla on ollut hauskaa ja värikästä, ja olen kokenut onnellisuutta ja pitänyt ihmisistä ympärilläni. Tuntuu hassulta ajatella, että tuollainen kokemus olisi arvokkaampaa kuin varovaisuus. Ajatus on minulle kerettiläinen, mutta kiehtova.

Mänty, jonka tapasin taannoin, on johdattanut minua erinomaisesti. Sen lisäksi, että olen mielenkiintoisen mahdollisuuden äärellä, täydelliset tanssikengät heittäytyivät ylleni Prisman edullisesta ja niukasti varustellusta kenkähyllystä. En yleensä osta kenkiäni Prismasta, mutta nyt intuitioni otti minut valtaansa, käänsi pääni hyllyn suuntaan, jossa nämä maltillisen korokkaat, remmilliset mutta rouheat vallan sirot ja tasapainoiset kengät viittoilivat minua kohti, hieman jopa etukenossa hyllystä, oikeassa koossa. Suorastaan kuulin symbaalien helinää tilanteessa. En edes vilkaissut muita kenkiä, nappasin vain nuo. Korot helpottavat tanssiasennon ja ryhdin löytymistä. Nyt pääsin edullisella sijoituksella testaamaan korkojen toimintaa tositilanteessa, ja ehkä myöhemmin raaskin jossain vaiheessa investoida oikeisiin ammattilaistanssikenkiin.

Suomalaisugrilaiseen, pakanalliseen ja käytännölliseen tyyliin käytän siis luonnonjumaluuksien suosiollisuutta kenkien hankintaan. Harvoin tulee elämässä vastaan näin tyydyttäviä uskonnollisia kokemuksia.

Olen elänyt hitusen äärirajoilla viime viikot. Tämän huomaa erityisesti siitä, että useina aamuina pukeudun suoraan pyykkinarulta löytämiini puolikuiviin vaatteisiin. En edelleenkään ole löytänyt hyvinistuvia farkkujani, ja tämä hieman harmittaa minua. Ehkä käyn kysymässä niiden sijaintia männyltä.

2 kommenttia:

  1. Onko sulla jotku mustat silmänaluset, jotka näkyy kameran otoksessa muttei luonnossa?

    Sulle osuu aina noita vaatetus- ja kengitysonnistumisia kaupassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tilanne on paljon laaja-alaisempi kuin silmänaluset... kasvoni vain muuttuvat vääntelehtiväksi taikinaksi heti kun kuvan pysäyttää. Suhtaudun tähän niin, että oletusarvoisesti kuvat ovat huonoja, ja joskus harvoin, harvoin ihan ok.

      Poista