lauantai 21. lokakuuta 2017

Isn't it midnight on the other side of the world.

En halua kirjoittaa juuri nyt. Asioista. Kirjoitan ja pyyhin pois. Haluaisin silti olla täällä, koska täällä on hauskaa. Minulla on kaikki ihan hyvin.

Etsin uusia asioita, tai vanhoja, joista tulee hyvä olo. Olen kuunnellut paljon musiikkia. Tämä soljuu tänään riittävän samaan tahtiin sieluneläni kanssa.



Minun pitää oppia uusia asioita. Opetella olemaan vain.

Nukuin taas valtavasti. Olin unessani keikalla, kuuntelin tyttöbändiä, joka soitti punkahtaviksi virittämiään kasaribiisejä. Tuntemattomammaksi jääneitä sellaisia. Tunnistin unessa ne kaikki kaukaisesti, mutta nyt valveilla epäilen, onko niitä biisejä koskaan ollutkaan. Olin ulkona, söin jäätelöä. Selitin jollekin, että Valssimies ei ole täällä, kun hän on siellä kaukana. Sitten mietin, että toisaalta, tämähän on minun uneni, ja voisin päättää hänen olevan täällä. Luovuin varmaankin ajatuksesta, koska tiesin, että hän ei kumminkaan olisi oikeasti paikalla. Siellähän on päivä.

Kävin myös katsomassa mummoni uutta asuntoa. Siellä oli kummalliset täplikkäät tapetit. Greigeä. Toisaalta se sopi hyvin yhteen violetin kanssa, mitä oli sisustuksessa niinkuin ennenkin.