torstai 15. syyskuuta 2016

Kiertää kylmää tietäsi.

Tiistain ruoka- ja liikuntapäiväkirjasta puuttuivat aamuinen ja iltapäiväinen pyöräilyvaatteiden vaihto, kaupassakäynti kävellen, ja tähän liittyvä epäolennainen asunvaihto sekä mahdollisuus syödä coctail-tikkuun pistetty viinirypäle (1 kpl), jonka jätin väliin, koska tunnen viinirypäleitä kohtaan suurta epäluuloa. Tuoreina.

Kävin mopolla formulakisoissa. Näinkin sitä voi luonnehtia, tuo oli lainaus satunnaiselta lounasseuralaiselta. Ahmin liian ison palan tangoa lautaselleni, liian vaikea taso. Sain noottia henkilökunnalta, kun en taaskaan antanut miehen viedä. Nillitin, että kuvio oli niin vaikea, että siitä selviytyäkseni yritin muistella sitä itsekin, ja tästä poiki jäätävä kommentti "tämä on jatkotaso". Verensokerini olivat muutenkin liian alhaalla ensimmäisen tunnin, jonka jälkeen ryystin paniikissa purkin Lidlin pillimehua, ja jatkoin, sinnillä, tai muuten kierosti motivoituneena. En ole tottunut saamaan jäätäviä kommentteja.

Lisäksi sain heti alkuun jonkinasteisen JaneAustenkokeemoraalinsarappeutuvan-hengenahdistuskohtauksen, kun selvisi, että tulisin seuraavat kolme tuntia nojautumaan palleallani eri miespartnereiden palleani korkeudella oleviin kehonosiin. Paitsi, että pallea ei ole minun kehonosistani se alue, joka ensimmäisenä linttautuu moisessa lähikontaktissa. Hetken jopa mietin, että olisinpa vielä hieman keskivartalolihavampi, jotta voisin hyödyntää tässä oikeasti palleaani, mutta sitten se hetki meni ohi. En halua olla tämän keskivartalolihavampi. Kolmannen tunnin lopulla tuhti vartalokontakti kenen tahansa tuntemattoman kanssa tuntui kuitenkin enää vain turvalliselta vientiasennolta.

Tämän lisäksi tunnin teemana tuntui muutenkin olevan "kosketteluterapiaa sosiaalisesti estyneille ummikoille". Hivelin hartioita, taputtelin niskaa ja sivelin sormillani kauniinmuotoista kaljua takaraivoa. En usko, että tehtävänannolla oli oikeasti mitään tekemistä tangon tanssimisen kanssa, ohjaaja käski tehdä tuon varmasti aivan kiusallaan, juuri siinä kohtaa parinvaihtobileitämme. Minulle tapahtuu tällaista tämän tästä, kun käytöstäni tarkkailevat tuntemattomat sivulliset kyllästyvät saamattomuuteeni. Kaappaavat baarissa ystäväni käsilaukun, jonka vartioimista käytän tekosyynä, etten lähde pyydettäessä tanssimaan, ja näin komentavat minut tanssilattialle.

Sain yllättävää huomiota useammalta taholta yhtä aikaa, ja minulle hyvin epäluonteenomaisesti tunsin oloni hetkittäin lähes kiusaantuneeksi. Joskus ennenkin on saattanut käydä noin, enkä muista ainakaan hyvin pitkään aikaan kokeneeni oloani kiusaantuneeksi moisesta.

En juurikaan ehtinyt ajatella nilkkojeni kauniina piirtyviä hitaita liikkeitä, saatikka, että niitä olisi aina ehtinyt olla. Saatan pysytellä jatkossa vain jatkotasoilla, enkä hetkeen yritä jatkojatkotasolle. Olen kuitenkin tanssinut tällä viikolla hienot yhdeksän tuntia. Tänään pyöräilin vain 10 kilometriä. Jos olisin ensisijaisesti käyttänyt pyörää kulkuvälineenä, mikä sään puolesta olisi ollut vallan hieno valinta, kilmetrejä olisi tullut ainakin 24. Lusmuilin kuitenkin töistä lähtiessäni taktisesti, säästellen nilkkojani tangoa varten, jätin polkupyörän työpaikan pihaan, pääsin kotiin kyydillä, menin bussilla tanssitunnille ja näin varmistin itselleni aivan vahingossa tilanteen, jossa olen neito pulassa ja pummin myös tansseista kyydin kotiin. Täytenä mollottava kuu oli rikoskumppanini ja katseli minua vähän ivallisena - se on nähnyt saman ennenkin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti