keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Hard to be sure.

Elämäni on sinkoutunut johonkin outoon virtuaalitodellisuuteen, jossa minulla on muka aikaa minä tahansa arki-iltana vietettäväksi kodin ulkopuolella. En tiennyt, että jaksaisin tällaista, tai että tällainen ylipäänsä olisi mahdollista. Ehkä se ei oikeasti olekaan, ja kohta havahdun takaisin johonkin, joka on lähempänä sitä todellisuutta, johon olen tottunut. Toistaiseksi olen huomannut kitkaa todellisuuden sujumisen kanssa vain siinä, että vaatekaappini ei materialisoidu uusia puhtaita paitoja samalla tahdilla kuin ennen. Toisaalta, kulutukseni on kaksinkertaistunut. Sillä hien määrällä, minkä olen kuukauden sisään tuottanut eri tanssilajien pyörteissä, voisi pyörittää pienehköä vesivoimalaa.

No, näkyy se ehkä hieman muussakin. Elin tänään jo torstaissa, joten en ilmaantunut paikalle koulutustilaan ennenkuin erillisestä kutsusta, vaikka minua odotti runsaahko yleisö. En heti edes ymmärtänyt, mistä olen myöhässä. Ei minulle yleensä käy noin. Klaarasin homman kuitenkin. Äsken Prismassa muistan elävästi harkinneeni, ostanko yhden vai kaksi maitotölkkiä. Poimin käteeni yhden, ja laitoin sen kärryyn, siihen erilliseen etuosaan. Kassalla minulla ei ollut maitotölkkiä. Se oli varmaan jonkun muun kärryssä kuin minun.

Humppasin maanantaina. Oikeastaan vihaan humppaa. Se on kovin epäaistillista. Humppasin silti, nauroin paljon. En saanut edes jalkojani kipeiksi. Olen pyöräillyt, kävellyt, tanssinut ja nauranut itseni täysin maaniseen tilaan. Olen tutustunut rumbaavaan pappaan, joka talloo leikillään varpailleni ja ehdottaa tämän tästä, että loikkaan vauhdilla hänen käsivarsilleen. Hänellä ei varmaankaan ole osteoporoosia, mutta toistaiseksi olen silti vain teeskennellyt ottavani vauhtia ja hyppääväni. Olen jutellut marjastuksesta ja naapureista vanhempien naisten kanssa, ja viihtynyt.

Eilen tanssin cha-chata. Se on minulle jotenkin luonteva tanssi, ja kun en joudu jännittämään askeleita enkä rytmiä, voin rauhassa keskittyä miehen seuraamiseen. Cha-chassa tanssiasetelma on staattisempi kuin hyörivässä valssissa, tangossa tai muissa sylitansseissa kuten opettajamme kumman harhaanjohtavasti niitä kutsuvat, ja naisen ohjastaminen tapahtuu usein kämmenien kautta. Koin suorastaan tanssin iloa. Harjoittelin jopa sitä, että huiskujen ja check-askelten välillä palataan dramaattisesti takaisin vastatusten parin kanssa ja katsotaan intensiivisesti silmiin. Silloin ajattelen tätä:



Hölötän. Alitajuntani juttelee omituisia, ja katson vain hölmistyneenä vierestä Laulan Bridget Jonesin tyyliin All by myself, ja kerron, että telkkarista katson ainakin ensitreffit alttarille, ja maajussit, ja sinkkuillalliset, ja unelmien poikamiestytön, ja say yes to the dress, ja nyt alkoi se uusi ohjelma, jossa lauletaan duettoja, ja sen perusteella päästään treffeille. Onneksi miehet eivät ole kovin nokkelia huomaamaan jykeviäkään vihjauksia. Enhän minä oikeasti tietenkään tarkoita tarkoittaa mitään.

Onnistuin sopimaan vahingossa kahdet treffit samalle päivälle. Ainakin toiset niistä olivat ihan oikeat treffit. Valitsin ne toiset, vaikka tilanne oli melko paljon epäselvempi.

4 kommenttia:

  1. Ainoa tanssi, minkä olen isäni kanssa tanssinut, oli tsatsatsaa, ja mulla oli hääpuku päällä.
    Mulla on kaupassa aina kori, osittain ehkä tuonkin takia, kun ei sitten tiedä kenen kärryt siinä on. Ja sitäpaitsi pääsee kepeämmin ohi, kun mammat kokoontuu kärryt poikittain juoruamaan kaupan käytävälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen myös joskus vahingossa kaupassa poiminut hellään sormetsormienlomaanotteeseeni väärän miehen. En nyt vähän aikaan.

      Poista
    2. XD miten mies suhtautui?

      Poista
    3. Ehdin myös nojautua hänen puoleensa ja kysyä herttaisen anelevalla äänellä "lähtisitkö vielä mun kaa tonne reppuosaostolle", ennen kuin tajusin, että kyseessä oli väärä mies. Miehen reaktio oli paniikinomainen, hän ravistautui irti kauhuissaan ja harppoi kiireesti rullaportaisiin. Takanani muutaman metrin päässä seisovan "oikean" miehen ilme oli myös melko korvaamaton.

      Poista