torstai 22. syyskuuta 2016

Syvälle se upposi niin.

Sain sydämeeni lisälyöntejä. Saatan olla hieman ylirasittunut, fyysisesti sekä mentaalilta viretilaltani. Luulen, että lyönnit johtuvat enimmäkseen siitä, että niskani ja hartiani ovat liikunnasta sekä ehkä hajataittoisuuteni kausivaihteluista johtuen jännittyneet ja minulla saattaa olla fasettilukko yläselässä. Tänä aamuna huomasin sen ilmiön, että olen hitusen väsynyt fyysisesti, ja välittömästi olin rikki monesta kohtaa yhtä aikaa. Tunsin vasemman polvilumpioni olevan hieman väärässä asennossa, ja oikeaa nilkkaa alkoi särkeä. Oikeassa polvitaipeessani on varmasti suonikohju, hammaskaulani ovat paljastuneet ja minulla on uusia ryppyjä silmien alla. Olen varmasti koko ajan todella rikki mutta onnellisena ja virkeänä en tunne mitään oireita. Jos ilmiö "väsymys" ei esimerkiksi jonkin yllättävän endorfiiniryöpyn ansiosta mene ohi, saatan joutua jälleen kerran kiertävän niveltulehduksen juhlakiertueen suomineidoksi. Tällöin niveliäni särkee vuoron perään. Kaikkia niveliä, ja köpöttelen hassusti, varon laittamasta painoa ranteilleni tai kääntämästä päätäni.

Matelin silti tänäänkin tanssipaikalle, tapani mukaan hyvin ajoissa. Ohjaaja päätti ihan ylläriksi meille innokkaille varhaisen madon metsästäjille laittaa muutaman bonusbiisin soimaan, jotta saamme iloisesti lämmitellä ihan yllätystanssilajin parissa. Fuskun askelin ja kuvioin. En ole koskaan opetellut fuskua. Kiersin käsiparista toiseen ringissä, ja henkäisin kaikille minuun tarttuville konkareille, että en ole ikinä ennen tanssinut tätä. Muutaman vuoron jälkeen hallitsin auttavasti perusaskeleen, joka on hyvinkin jivemainen, sekä pyörähdyksen käden ali ja sieltä paluun samoja jälkiä seuraten. Rumbapappa neuvoi vielä pari jippoa seuraamiseen. Hänelle on tärkeää, että nainen lähtee kulkemaan käden ali vasta erityisesti kyljestä tuupattuna, pelkkä käden nostaminen pään yläpuolle ei riitä. Monelle muulle riittää. Tarjolla oli myös jos jonkinmoista mustekalalonkeromaista käsikuvioviritelmää, mutta suoriuduin niistä huonosti, ja saatoin aiheuttaa yhden mustan silmän.

Tämä ei tehdnyt erityisesti hyvää rytmihäiriölleni.

Hidas valssi ei tällä kertaa ollut niinkään antaumuksellista valssaamista. Vain vähän ehdin miettiä nilkkojen piirtämistä maata vasten, ja vastaavasti jännitin paljon enemmän hankalampia askelkuvioita. Opettelimme kehräkäännöksen, jossa tanssitaan oikean reiden sisäpinta yhdessä parin kanssa, sekä jonkin toisen kuvion, jossa juoksen partnerin vierellä ensin eteen, sitten toiseen suuntaan eteen, ja lopulta taakse, jonka jälkeen palaaminen normaaliin vaihtoaskelasetelmaan onnistuu lähinnä tuurilla joka neljännen parin kanssa. Olin suorituskykyni äärirajoilla, mutta selvisin kuitenkin kahdesta ensimmäisestä tunnista menettämättä uskoani ihmiskunnan hyvyyteen. Viime viikon vahingosta viisastuneena jätin kolmannen tunnin väliin, ja onnittelen edelleenkin itseäni tästä päätöksestä aina kymmenen minuutin välein.

Otin neljä milligrammaa sirdaludia, ja kunhan se vaikuttaa, aion tehdä patjaani homersimpsonmaisen kolon ja nukkua kuin koomapotilas.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti