maanantai 2. marraskuuta 2015

It's real, the pain you feel.

Tänään oloni on niin sisäänpäinkääntynyt, että haluaisin vain syödä sitruunamuffinnseja, katsoa Netflixistä Homelandia ja olla agressiivisesti ottamatta kontaktia ulkomaailmaan. Saatan potea jonkinlaista flunssaa niissä henkilöni osissa, jotka ovat tarpeellisia sosiaaliselle kanssakäymiselle. Lisäksi nukuin viime yönä huonosti. Jokin irtonainen asia lonksahteli tietoisuudessani väärillä urilla kierroksen toisensa jälkeen. Aina, kun luulin jo saaneeni sen urille, se luiskahti otteestani, ja uni muutti muotoaan. Häilyin liian lähellä valvetilaa koko yön.

Ehkä siitä syystä en saa myöskään työstä irti sellaisia kicksejä kuin usein, mutta mikäs siinä. Work is supposed to hurt, that's when you know you're doing it right.

Homelandiin (Isänmaan puolesta) tuli uusia jaksoja. On lohdullista seurata ihmistä, jolla on kaksisuuntainen mielialahäiriö, todella stressaava työ, unettomuutta, pikkuvauva ja epämääräisiä ihmissuhteita. Että ei mene aina kaikilla muillakaan niin älyttömän hyvin. Toisaalta hänellä on myös hienosti istuva housupuku ja erinomaisessa kunnossa olevat pakarat.

Kyllä, olen se sama ihminen, joka muutama viikko sitten julisti olevansa onnellisempi kuin koskaan ennen. Mikään ei ole radikaalisti muuttunut. Olin viikonloppunakin muutaman kerran niin onnellinen, että meinasin itkeä. Taisin itkeäkin ihan pikkaisen. Vireystilani vain ei juuri nyt ole niin jäntevä kuin joskus muulloin. Yritän suhtautua tähän hyvin rauhallisesti - tämäkin menee ohi.

Viikonloppu oli mukava. Näin ystäviä. Harrastin kulttuuria. Ihan teatterissa kävin, ja nauroin koko rahan edestä. Oulun Työväen Näyttömän Vihreä Hissi oli sangen taidokasta kokovartalokomiikkaa.

Mitähän muuta. Kävelin, juoksinkin vähän. Saunoin. Pesin pyykkiä. Laitoin ruokaa, kävin kaupassa ja puunasin tiskipöytääni. Tyhjensin kaappeja. Likvidoin useita paitoja, jotka olivat kummallisen käyttökelvottomia. Elämän kiertokulku siis jatkuu lenksuvalla tahdillaan keikahdellen.

Big Country -kiintiöni täyttyi vihdoin, ainakin hetkellisesti. Nyt kuuntelen muuta.




2 kommenttia: