perjantai 14. lokakuuta 2016

Another day.

Vietin laadukkaan illan yhteistyökumppanin kestittävänä. Söin nieriää ja maa-artisokkamössöä ja join Chablista. Nieriä vähän jännitti minua etukäteen, koska kala aiheuttaa minussa usein hengenahdistusta, mutta tämä lajike oli uutena tuttavuutena varsin sopuisa ja tenhoava. Nautittuani ns. ilmaisen lounaan, joka tarjottiin n. päivällisen aikaan, siirryimme teatterille seuraamaan silmä kovana, miten 1700-luvun lopun Ranskassa juonitellaan ja rakastetaan.

Kari-Pekka Toivosen parhaat puolet olivat esillä lähes heti esiripun noustua. Mies nousi kylpyammeesta alasti, ja saimme kunnon tovin ihailla hänen pyöreitä ja kiinteitä pakaroitaan sekä ryppyisiä kassejaan. Olisihan se tuhlausta ja suoranaista yleisön harhaanjohtamista olla näyttämättä noita avuja, jos asia on mitenkään juoneen ympättävissä.

Tai no ei ehkä juoneen, mutta, no, kai se sitten kuului asiaan.

Jossain vaihdeessa näytelmää tajusin, että tästähän on se elokuva, jossa on Glenn Close ja Michelle Pheiffer. Miespääosan näyttelijää en muista. Ei haitannut. Kyllä tuota jaksoi katsoa, vaikka juoni ei ollut kamalan paljon kesäteatteria kummoisempaa huttua. Toisaalta minuun uppoaa tällä hetkellä mikä tahansa klisee ja teatraalisuus ihan tosta vain, ja otan ne vielä tosissani.

Tämän jälkeen en nukkunut enää aivan niin hyvin, kuin edellisen vuorokauden aikana, jolloin tirvahdin kunnon päikkärit ja sen lisäksi yhdeksän tuntia varsinaista yöunta. Nyt nukahdin vaivoin puoli yhdentoista jälkeen, heräsin kahdentoista jälkeen, otin melatoniinin, jonka vaikutus lakkasi puoli kolmelta, ja heräsin vielä neljältäkin. Olen levoton. Toisaalta, ymmärrän hyvin levottomuuteni syyt.





3 kommenttia:

  1. John Malkovich. Elokuvasta en muista yhtään pyllyä tai kassia mutta ehkä en vain muista.

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Miten voi olla, etten muka muistanut Johnia? Lempimieheni. Outoa.

    VastaaPoista