Olen mahdollisesti ollut kiireinen, uninen tai muuten saamaton. En ole ehtinyt yliavautua henkilökohtaisista asioistani tänne, mikä on sangen kyseenalainen tappio. En kyllä ole tanssinutkaan kuin yhtenä iltana tällä viikolla, hidasta ja viipyilevää rumbaa, jossa harjoitimme vartalon kiertoja, lantion kahdeksikkoja, ja vietteleviä painonsiirtoja kavaljeerin edessä maata kohti kiemurtaen. En oikein ollut tuossa vaiheessa vieläkään lämmennyt kosiotanssin tiiviille ja lihaisalle tunnelmalle, joten koreografisena valintana tuo tuntui vähän kiusalliselta, 70+ herrasmiesten vaihdellessa otteessani.
Etsin äsken yöpukuani. En muistanut, että olisin laittanut sitä pyykkiinkään. Pyykkivuori on valtava. Katsoin purkamattomasta laukustani, piironginlaatikosta, peiton alta sängystä. Sitten huomasin, että se oli ylläni, farkkujen yläosana. Luulen, että töissä minulla oli jotain muuta.
Kesällä saattaisin käyttää tätä yöpukuani töissä. Se ei ehkä teknisesti edes ole yöpuku. Aika harvat yöasuni ovat.
Törmäsin todellisuuteen pari päivää sitten. Se vähän nasahti, mutta oli odotettavissa. Tämän jälkeen olen nukkunut, sikeästi ja siten, että olen jälleen unissani täysivaltainen unimaan kansalainen, en vain haahuileva varjo. Se on varsin hyvä etenemä. Tarvitsen uneni, vaikka todellisuuden kustannuksella.
Olen nyt kohta kaksi kuukautta vältellyt ruuanlaittoa mentaalitason harjoituksena. Olen kyllä satunnaisesti paistanut kaalta tai pyöräyttänyt papuisia herkkuja tai jotain hassua härkiksestä, muutamat lehtipihvit ja kanawokin ja pekoniin käärittyjä taateleita, ja äsken vegaanisen suklaakakun erityissuklaapohjalla, mutta noin niinkuin pieteetillä olen pyrkinyt pysymään poissa siltä morfiselta linjalta, joka kulkee ruokakaupan, jääkaapin, pakastimen, hellan ja tiskikoneen välillä. En enää oikein muista mitä ruuanlaitto on. Nälkä minulla on aina välillä. Tänään söin nälkääni kananmunan ja paahtoleipää, ja ajattelin, että laitan kohta ruokaa Kaunomielelle ja itselleni, ja unohdin sen taas.
Alan olla aika neitseellisessä tilassa mitä ruokailurytmiin tulee. Nyt jos kehittäisin itselleni sellaisen se voisi olla helpompaa kuin aiemmin, koska minulla ei ole mitään syvään juurtuneita huonoja tapoja jotka pitäisi kitkeä pois.
Tai no ehkä se, että mieleni tekee syödä kaikenlaista hyvää tämän tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti