sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Roaming around.

En ole ehtinyt kirjoittaa, koska olen leikkinyt kotia. Ihan vain leikkinyt. Laitoin pitkästä aikaa ruokaa, jollaista nimenomaan itsekin halusin syödä, joimme erinomaista luomuvalkoviintä ja katsoimme telkkarista visailuohjelmia. Seuraavana päivänä tiskasin ja palasin tyytyväisenä henkilökohtaiseen tilaani.

Ennen paluuta, yhtä niistä, jouduin suudelluksi Lidlin pihassa. Ei se niin yllättävää tai suuren taistelun tulos ollut, mutta periaatteessa vastustan jyrkästi tämäntyyppisiä julkisteatraalisia näytösluonteisia tunteidenosoituksia. Kun irrottauduin, tajusin, että melko lähellä meitä seisoo pariskunta, ostoskassien kanssa, ja he katsovat meitä hyvin hämmästyneinä suut auki. Elämäni vilahti silmieni edessä, kun kävin hyvin nopeasti mielessäni läpi kaikki tuntemani ihmiset, ja miksi tämä tilanne suhteessa heihin voisi olla kiusallinen. En tuntenut heitä, ja hetken ajattelin, että tämä ei olekaan oikeastaan kiusallista. Valssimies tunsi, ja esitteli meidät. Nimeni lisäksi hän kertoi minusta sen faktan, että olemme tansikavereita. Tuijotimme hetken toisiamme, minä myös Valssimiestä, ja mietin, kumpi meistä tuntee olonsa kiusallisemmaksi kuin toinen, juuri nyt. Täydensin tarinaamme kertomalla, että tässä näitte juuri rumban askelkuvioihin kuuluvan koreografian. Oudon pariskunnan mies sanoi, että nyt hän ymmärtää lavatanssikulttuurin suuren suosion Suomessa.

Lähdin ostamaan tomaattisäilykkeitä.

En jaksanut imuroida. Jaksoin juoda kahveja ja laittaa tiski- ja pyykkikoneen pyörimään, ja nyt minun pitäisi jaksaa laittaa pyykit kuivumaan.

Viikonloppu meni nopeasti, vaikka siinä olikin yksi ylimääräinen tunti. En ole varma, olinko osan siitä joku muu kuin minä, vai olinko vain hyvä versio itsestäni.









2 kommenttia:

  1. Mietinkin, onkohan mies löytynyt tanssipiireistä.. Täytyy yrittää saada tuo rumbakuvio läpi täällä meilläkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tässä kävi hieman klassisesti.

      Poista