Guess you better slow your Mustang down.

Korvissani soi. Ne ovat olleet tukossa ilmeisesti monta päivää, käyneet hetkellisesti auki tänään kerran, ja nyt ovat jälleen tukossa, ja soivat. Minulla on myös kurkussani pari nuppineulaa, jotka tuikkaavat nielurisojani aina kun nielaisen. Aamuisin kurkusta ylös nousee risaisia pyyhekuminpalasia, ja aina kun juon jotain lämmintä tai en ole yskänlääkkeen vaikutuksen alainen minulla on sellainen hitkuttava ärsytysyskä, jonka aikana vatsalihaksissa tuntuu samalta kuin jos olisi oksentanut puoli vuorokautta. Ääneni on kuin Paula Koivuniemellä ja lisäksi minulla on kevyt kestohiki. Ajoittaisena ilmiönä on myös roskan tunne silmässä, joka saa minut vinkkailemaan, koska en viitsi kaivella sormilla silmää jotta meikit eivät leviäisi enempää hikiseen ihooni.

Joko kerroin, että seisoin messustandilla ns. promotoimassa koko päivän? Aina välillä piipahdin quick-screenin taakse pidättämään aivastusta. Ottaen huomioon, että en kuullut puoliakaan siitä mitä minulle puhuttiin, useassa tapauksessa epäilen arvanneeni puhuttavan kielen (kovin monet hyvinkin ulkomaalaistaustaisen näköiset henkilöt puhuivat nimittäin erinomaista suomea, ja ihmettelin ilmiötä jälkeenpäin hiljaa itsekseni, etten kuulostaisi rasistilta), selvisin ihan hyvin. Loppupäivästä aloin olla vähän väsynyt mutta voitonriemuinen, ja saatoin olla hitusen liian riehakas. Se ominaisuus harmittaa hieman itseäni. Haluaisin pystyä olemaan halutessani hillitympi.

Näin monta vanhaa tuttua. Vinkkaava silmäni sai minut myös alttiiksi tutustumaan useaan uuteen.

Työpäivän jälkeen Citymarkettiin. Verensokerini ilmoittautuivat poissaoleviksi, ja hotkaisin Hesen juustohampurilaisen. Tyttäret jäivät odottamaan omia annoksiaan jotka piti erikoisvalmistaa (tuplajuustoateria ilman juustoa ja soijatortilla ilman majoneesia), ja minä menin edeltä nauttimaan ruokaostosterapiasta.

Minulla ei ollut ostoslistaa, koska vaikka sellaista oli jo monen päivän ajan kirjottu jääkaapin ovessa olevaan näppärään lehtiöön, Diiva oli laittanut sen roskiin, koska siinä luki "tampooneja", ja meille oli tulossa vieras. Olemme niin kainoja.

Kokeilin huolellisesti kaikkia meikkiosaston sämppeleitä ja hamstrasin kärryn täyteen erikoistarjouksissa olevia naisten hygieniatuotteita. Sitten olinkin matkapuhelinliittymiä kaupittelevien lupsakoiden nuorten miesten kohdalla. Toinen niistä näytti nyrpeältä Prissi Philipiltä, mutta se oli se toinen, joka alkoi juttelemaan minulle.

Koska minulla oli vähän katuvainen olo päivän riehakkuuteni jälkeen, ja koska olin juuri siinä samaisessa paikassa n. 10 päivää sitten silminnäkijälausuntojen mukaan korottanut ääntäni vastaavaa toimenkuvaa harjoittavalle nuorelle miehelle, suhtauduin asiaan leppoisasti. Olosuhteetkin olivat toiset. Silloin kymmenen päivää sitten minulla oli henkinen, moraalinen ja fyysinen krapula, olin hukannut puhelimeni enkä vielä löytänyt sitä, ja minulla oli Arskan puhelin, ja en tiennyt kuka Arska oli (nimi muutettu), ja olin tekstaillut hänen vaimonsa/tyttöystävänsä kanssa yöllä, ja olin epäluuloinen maailman minuun kohdistavia aikomuksia kohtaan, suhtauduin ensin välttelevästi ja sitten agressiivisesti lähestymistapaan, jossa ostettuani halvimman tarjolla olevan Lumian (koska osaan käyttää Lumiaa edes kohtalaisen intuitiivisesti), ja tiedusteltuani prepaid-liittymien ostomahdollisuutta minulta alettiin kysellä mikä liittymä minulla on ennestään, ja kun minulla ei ole sellaista, minkä operaattorin liittymän työnantajani minulle tarjoaa, ja kun en tiennyt sitä, lasteni liittymien operaattoria, ja vielä hävyttömyyden huippuna MIHIN AION PREPAID-LIITTYMÄÄ KÄYTTÄÄ, ja siitä syystä sitten korotin ääntäni.

No otan välittömästi yhteyden Venäjän Mafiaan, tietysti. Ja sitten lataan Tinderin.

Ostin prepaid-liittymän myöhemmin diskreetisti R-kioskilta, kuten muutkin rikolliset ja seksiaddiktit.

Nyt siis hymyilin auvoisasti, ja ihmettelin, että kas, miten mukavaa, juttuseuraa, ja juuri kun minulla on siihen oikein hyvin aikaakin. Täyttelimme yhdessä arvontakupongin. Kerroin nimeni, osoitteeni, puhelinnumeroni, jota asiaspalveluhenkilö ihasteli kovin kaunismuotoiseksi. Mietimme tovin, mikä palkintovaihtoehdoista olisi minulle mieluisin. Matka-, polttoaine- vai yleislahjakortti. Minulle kuulemma soitettaisiin sitten siihen matkapuhelinnumeroon, ja ilmoitettaisiin mahdollisesta voitosta. Kysyin, milloin he soittaisivat (joulukuussa), ja mihin aikaan, että tiedän olla kotona. Asiakaspalveluhenkilö suositteli minulle yleislahjakorttia, koska sitä voi käyttää hyvin yleisesti moniin eri asioihin.

Sitten hän alkoi kysyä mikä liittymä minulla on. Käsi sydämellä vannoen voin vakuuttaa, että en tiedä varmuudella. Valehtelin ystävällisesti Sonera, mikä oli ainoa sana jonka tunnistin ilman laseja minua kohden ylösalaisin olevalla lapulla. Prepaidista en pukahtanut mitään. Valehtelin myös, etten tiedä mitkä liittymät lapsillani ovat. Valehtelin heidän isänsä huolehtivan asiasta.

Kävimme läpi myös miksi, missä ja millä laitteilla käytän internettiä. Luettelin kaikki tarkasti, paitsi salaisen Prepaid-puhelimeni, enkä usko, että lomakkeessa oli riittävästi ruksittavia kohtia. Tämän jälkeen asiakaspalveluhenkilö muutti äänensävyään hieman, ja kertoi minulle huikeasta tarjouksesta, joka on suunnattu vain minulle. Hän maalaili sanallisesti tilanteen, jossa olen pitkällä automatkalla koko perheeni kera, lapset kiukuttelevat takapenkillä. Se pisamanaamainen poika jolta puuttuu toinen etuhammas kiskaisee siskoaan letistä, ja kumpikin potkii etupenkkien selkänojia ja kirisee. Sitten ojennan takapenkille tabletin, ja kas, voin taas viettää rauhallista laatuaikaa frisbeegolfia pelaavan, highwaterhousuihin ja Lacosten pikeepaitaan pukeutuneen ruskettuneen mieheni kanssa, jonka vallattomasti kihartuvat hiukset ovat auringossa paahtuneet suklaanruskeista vähän hiekansävyä kohden.

Katselimme hetken yhdessä tätä mielikuvaa. Sitten sanoin, että ne ovat kyllä jo oikeastaan aikuisia. Myyjä vakuutti, että kyllä hänkin katsoo vielä elokuvia tabletilta. Mutta vähän erilaisia kuin lapsena. En sanonut mitään puuttuvasta miehestä. Tuijottelimme hetken murheellisena tampax-pakettejani, jonka jälkeen poistuin paikalta.