lauantai 12. syyskuuta 2015

Don't go chasing all the headlights.

Unohdin melkein ekselöidä vuorokauteen. Sitten muistin sen jälleen, ja helpotuksekseni totesin, että mitään dramaattista ei ollut ehtinyt tapahtua. Olin viettänyt koko ajan pyjamahousuissani, niissä lohenpunaisissa joissa on turkooseja buldoggeja ja poroja, puettuna norjalaisiin villapaitoihin. Ja keltaisessa kesäpaidassani. Kumpikin sai kaksi käyttökertamerkintää lisää, koska aikajänne ulottui kahden vuorokauden puolelle.

En siis kuitenkaan merkitse yövaatetustani excelissä sekä illan että aamun puolelle, ainoastaan aamun. Excel-vuorokausi vaihtuu siinä hetkessä, kun vaihdan yövaatteet ja/tai nukahdan. Tällä kertaa siirtymävaihe oli muotoa "tai nukahdan". Aamulla sitten hoidin pankkiasoita ja siivosin keittiön vielä samassa asussa.

Tyttäret lähtivät mukaan, ja kävimme autolla vähän kauempana kaupassa. Sellaisessa monitoimitavarataloruokakaupassa, josta ei löydä puoliakaan tarvitsemistaan elintarvikkeista, mutta sen sijaan kaikkea outoa. Kävin sellaisissa enemmän silloin, kun asuin omakotitalossa jossa oli piha. Nyt tuo reissu oli vähän nostalginen. Aina kun näen pallokrysanteemin, tunnen hetkellistä onttoutta. Tänä vuonna olisin varmaan ostanut siihen isoon ruukkuun keltaisen.

Muuten olen melko hyvin vieroittunut entisestä. Asuminen vanhassa kodissa tuntuu kaukaisemmalta kuin osasin arvata.

Flunssani helpottaa. Korvat ovat normaalit, ja aamulla kurkku ei ollut enää äärimmäisen kipeä. Ihan vain normaalisti kipeä. Silmätipat saavat pahimman kutinan ja punoituksen laantumaan. Hyvä niin, koska minulla on suunnitelmia illaksi. Oloni on muutenkin harvinaisen pirteä ja energinen. Toisaalta voisin tältä istumalta ottaa päiväunet. Oikeasti minun pitäisi mennä suihkuun ja alkaa jo pikkuhiljaa puunaamaan itseäni edustuskuntoon, koska "The lady of the house is entertaining tonight". Ystäviä tulee etkoilemaan tänne, jonka jälkeen siirrymme hetkeksi suuren kaupungin neonvalojen välkkeeseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti