Alien vs. Predator.

PMS vs. Krapula. Krapula voittaa. Shiva-tuhovimmani tasoittui sunnuntaina luovuuden aalloksi. En kyllä saanut mitään aikaiseksi, mutta tunsin oloni seesteisen luovaksi. Tyttärillä ei ollut krapulaa, ja Kaunomieli kirkui autossa niin, että korviani vihloi.

Nyt sekin on tasoittunut.

Miesten havainnointini on edennyt siihen vaiheeseen, jossa alan hetkittäin kyllästyä kaikkiin havainnoimiini miehiin. Tai ainakin useisiin heistä. Siihen vaaditaan aika paljon, koska minusta miehet ovat melko mukavia otuksia.

Olen kuitenkin edennyt käytösharjoitteissani kiitettävästi. Nyt pystyn esimerkiksi luomaan usean sekunnin katsekontakteja tuulisissakin rataolosuhteissa. Osaan myös vastata kysymyksiin muutenkin kuin näsäviisaasti. Ainakin osaan kysymyksistä. En enää ensi tilassa solvaa frisbeegolfin harrastajia enkä ihmisiä, joiden kotikaupungit ovat rumia. Teen sen vasta vähän myöhemmin, jos koen sen hyödylliseksi.

Meillä on kotona tyttäreni ystävätär, joka oli jo muutaman päivän ajan seurannut ahkeraa mieshavainnointiani. Jos en olisi kertonut hänelle äkillisten mielialavaihtelujeni ja levottomuuksieni syytä, hän ei varmaankaan olisi tuntenut oloaan riittävän turvalliseksi pysymään seurassamme, joten en ole erityisesti yrittänyt esittää levollisempaa kuin oikeasti olen nykyisessä mielentilassani. Kaappimies tuli tänään kylään, enkä ollut muistanut kertoa asiasta. Minä en ollut kotona, Kaunomieli ei ollut kotona, ja Diivalla oli kuulokkeet korvillaan, eikä hän ole mitenkään simona reagoimassa ovisummeriin ylipäänsäkään. Ystätär siis avasi oven, ja vaati ilmeisesti tovin verran vakuuttelua, ennen kuin Kaappimies sai puhuttua itsensä ovesta sisään ja päiväkahviseuraksi.

Pyörittelen tarot-kortteja. Ne juttelevat minulle.