lauantai 16. tammikuuta 2016

There and back again.

Kävin Tampereella. Reissu alkoi jo valmiiksi täyden työpäivän päätteeksi ja oli mitoituksiltaan työntäyteinen ja paluumatkakin alkoi heti töiden jälkeen, mutta oli silti kumman innoissani. Istuin junassa ja sain takaumia ensimmäisistä junareissuistani. En nuorena asunut luontevien junareittien varrella. Tästä syystä olin 19-vuotias ensimmäisellä junamatkallani, joka oli sitten vastaavasti hieman pidempi. Silloin olin innoissani, kun menisin jonnekin missä minua ei tunnettaisi. Voisin leikkiä olevani joku muu ja joku muu voisi luullakin niin.

Olin aiemmin viikolla löytänyt kirjastosta Sue Graftonin dekkarin jota en ollut vielä lukenut. Luin sen melkein kokonaan menomatkalla. Söin Fazerin sea salt and popcorn -suklaata. Kun pääsin Tampereelle, oli jo aika myöhä, mutta koska sain huoneen jossa oli amme, otin tilaisuudesta vaarin. Istuin ammeessa, luin lisää dekkaria, en korkannut minibaarin punkkupulloa koska se ei näyttänyt riittävän hinta-laatusuhteiselta. Kuuntelin, miten kännykkäni whats-up kilahteli turvallisesi muutaman sekunnin välein. Diivalla oli kiivaasti asiaa siskostaan, joka oli Diivan viereisessä huoneessa. En juurikaan osallistunut tähän keskusteluun. Aamulla kysyin tytöiltä onko rauha maassa. Ei kuulemma mitään ongelmaa ollut ollutkaan.

Ihanaa olla näin tarpeellinen.

Paluumatka tuntui pitkältä. Junassa oli tilaa nostaa jalat viereiselle penkille. Minulla oli villasukat mukana tätä tarkoitusta varten, ja paketti suklaakeksejä. Olen muutaman kuukauden aikana saanut kolmet uudet, hyvinistuvat villasukat. Kahdet harmaat ja yhdet valko-punaraidalliset.

Junassa samassa vaunussa oli nuori kolmihenkinen perhe. Poika oli ehkä kolmen vanha. Hän leikki autoilla, jotka ihan vahingossa aina tipahtivat vaunun lattialle, ja äidin piti ne poimia ylös. Poika katsoi aina välillä minua tuolirivien välistä, ja virnisteli demonisesti juuri ennen kuin seuraava tällainen vahinko sattui. Äiti oli hyvin kärsivällinen ja osallistuva. Hänestä tulisi hyvä urheiluselostaja. Koko vaunu oli ajantasaisesti tietoinen siitä, mitä lastenhoidollisia toimenpiteitä hän teki, mitä voisi tehdä ja miksi, ja mitä tulisi mahdollisesti tapahtumaan. Kuin myös pojan leikkien etenemisestä. Poika mm. rakensi todella pitkän ajoneuvoyhdistelmän, jossa rekassa oli kolme perävaunua, lavetti, ja lavetilla vielä harvesteri.

Kaiken kaikkiaan mukava perhe. Olin kyllä ihan kiitollinen siitä ominaisuudestani, jossa pystyn häivyttämään eri ääniraidat pois aivojeni vastaanottokeskuksesta.

Nyt olen hieman väsynyt. Junaeväistäni huolimatta painoni on hieman laseentunut jouluähkystään. Ruotoni kaipaa liikuntaa, muutakin kuin sellaista, jossa tasapainottelen liukkailla metsäpoluilla kiireestä kantapäähän asti topattuna erilaisilla pakkasta ja äkillisiä iskuja eristävillä täyteaineilla. Mutta tarvitsen minä ilmaa ja valoakin.

5 kommenttia:

  1. Ooh, Tampere on ihana, tarttis taas päästä. Samoin kylpyamme. Kääpiöt ovat usein saatanan lähettiläitä, siksi olenkin ulkoistanut hankinnan muille. ;-D En ymmärrä äitiäni, joka edelleen tahtoisi osallistua päälle viiskymppisen kakaransa elämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tampere-kokemukseni jäi tällä erää vähän pintapuoliseksi, mutta reissut virkistävät mieltä vaikka väsyttävät ruotoa.

      Poista
  2. Mikäli rahatilanne sallisi, olisi aika hienoa kun pystyisi lähtemään reissuun milloin tahansa ja mielestäni sitä ei välttämättä tarvitsisi edes mennä ulkomaille, vaan ristiretken voisi toteuttaa sillä tapaa että valitaan joku satunnainen kaupunki/paikkakunta, ollaan siellä viikko tai pidempään jos siltä tuntuu, valitaan jälleen täysin sattumanvaraisesti uusi kohde jne.

    Harrastin tätä yhden kesän ja se on ollut elämäni antoisin kesä; paljon uusia tuttavuusia joista osa on vieläkin jäljellä ja myös paljon nähtävää. Hienoja paikkoja ja kohteita läytyy suomestakin vaikkei se aina tulekaan mieleen ja kesäaikaan matkustaminen on mukavan vaivatonta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa on vaikka mitä hauskaa, kun muistaa pysähdellä muuallekin kuin abc-huoltoasemille...

      Poista
    2. Totta tuo ja monta kertaa jostain täysin syrjässä olevasta paikasta löytää jotain mitä ei osaa oletusarvoisesti odottaa, esim. järjettömän hienon hotellin jossa vimpan päälle palvelu.

      Poista