tiistai 19. tammikuuta 2016

Scent of a woman.

Saatoin eilen olla tahallisen yksisilmäinen ja stereotypiasilmiklasein varustettu, kun sanoin miehistä minkä sanoin. Oikeastihan siihen sakkiin mahtuu yhtä monimutkallisia putkiaivoja kuin naistenkin sakkiin, pettäjiä, haihattelijoita ja hyvän päälle ymmärtämättömiä moukkia on siellä täällä tasaisesti. Oli vain eilen sellainen heikko hetki, juuri noiden KAHDEN lauseen äärellä. Olinpas minä matematiikaton eilen.

Istuin tänään kahvihuoneessa ja söin rahkaa. Oikeastaan rahkajugurttia, joka oli vielä kaiken lisäksi maustettu mustaherukoilla. Kaikki se kirpeys ja happamuus oli minulle melkein liikaa, mutta siedin sen kunnialla, koska yritän elää kunnollista elämää. Kunnolliseen elämään kuuluu myös se, että syön aamuisin jotain. En välttämättä aamupalaa, mutta kunhan nyt vain jotain. Lupasin Diivalle yrittää, vaikken usko sillä olevan suurta merkitystä mihinkään. Kahtena aamuna olen asian ensin unohdettuani klompsinut eteisestä takaisin keittiöön ulkovaatteissani, ja syönyt jotain. Tänä aamuna paahdoin yhden pienen viipaleen leipää, ja laitoin siihen päälle voita. Se oli niin hyvää, että mietin, miksen söisi aamuisin puolta paketillista paahtoleipää ja voita, ja tuntisi itseäni moninkerroin nykyistä paremmaksi ihmiseksi.

Mutta asiaan. Istuin tänään kahviossa. Seurassani oli asiallisesti käyttäytyvä nainen, jolla on kissa ja hyvin säännölliset elämäntavat. Viereemme istahti mies. Nainen huokasi tuolillaan kiemurrellen "oi mikä ihana herkkupala siihen tulla tupsahtikaan". Minä ihastelin yhtälaisesti "siis aivan vastustamaton". Takaa lähestyvä kolmas nainen kumartui miehen puoleen ja nuuhkaisi "voi miten viekoitteleva tuoksu täältä tuleekaan". Miehellä oli puolikkaan jalkapallon kokoinen täytetty lihapiirakka tai muu vastaava tuote, jonka pystyi hajusta tunnistamaan yhden maineikkaimman paikallisen grillin tuotokseksi.

Pöydässä istuvat muut miehet paheksuivat tapaa, jolla esineellistimme työtoveriamme. Että ollapa roolit nyt toisin päin. Hampurilaista syövä mies ei näyttänyt pahastuneelta. Minuakaan ei juuri muu maailman meno kiinnostaisi, jos minulla olisi Järvigrillin pekonitasku työstettävänäni.

Tänään en ole kokannut. Jääkaapissa löytyy ihan mukavasti kaikenlaista, mitä voi lämmittää. Kypsennettyjä bataattisiivuja, tomaattista punaviinikastiketta jossa on ronskeja sipulinpalasia ja jauhelihaa.

3 kommenttia:

  1. Aamut ovat vaikeita syömisen kannalta koska heti heräämisen jälkeen ei pysty syömään mitään ja sitten kun se nälkä vihdoin tulee, on aamupäivä jo pitkällä.
    Tapa josta pitää pääästä eroon koska se on pahasta mutta helppoa se ei ole ennekuin vatsa ja aivot tottuvat uuteen rytmiin. Mulla on vasta kolmas päivä menossa tätä itse itselleni järjestämää rangaistuleiriä ja syöminen on vieläkin vaikeaa.

    Ehkäpä jonain päivänä mä kykenen vetämään mainitsemasi lihapiirakan joka lienee kuvauksesi perusteella melko ryhtevä.
    Sitä sai taas nauraa vetet silmissä kun tuli ao. kohtaan "Miehellä oli puolikkaan jalkapallon kokoinen täytetty lihapiirakka tai muu vastaava tuote" :D :D
    Kiitos.

    VastaaPoista
  2. No mieki aattelin ihan samaa kun olin jo kommentoinut. Että kyllä miehissäkin on niitä, jotka haluaa kokeilla muitakin merkkejä, ihan varmuuden vuoksi, pesiskö ne paremmin tai nopeemmin tai ihan vain vaihtelun takia. Tai siksi kun ne nyt on siinä tyrkyllä.

    VastaaPoista
  3. Olen joskus ollut järvigrillin jonossa lounasaikaan kaikkien muiden asiakkaiden ollessa miespuolisia rekkakuskeja. Siitä voi päätellä, että hinta-laatusuhde on kohdallaan :)

    VastaaPoista