maanantai 18. tammikuuta 2016

Jo huonon pukeutumisenkin tähden.

Nyt kun en enää pidättele tunteitani maanantaipäiviä kohtaan, maljani on ylitsevuotavainen. Maanantait ovat vitsaus, joka on vain kärsittävä. En ole koskaan ennen kokenut tämänvertaista inhohimoa mitään aiempaa viikonpäivää kohtaan.

Hain toista kuppia synkeänmustaa kahvia työpaikan automaatista kun kuulin sivukorvalla miesten keskustelua kahvihuoneesta. Siellä oli paikalla pelkkiä miehiä, ei yhtään naista määräämässä keskustelun tahtia. Saivat puhua ihan omia juttujaan kerrankin. Mietin hetken, miksi se on niin harvinaista. Vaikka meillä on paljon miehiä, ei heti mieleeni tullut yhtään aiempaa kertaa, kun kahvihuoneessa olisi ollut vain miehiä paikalla. Sitten huomasin, että se mahtoi johtua siitä, että minä olen itse nainen, ja näin ollen pilaan seoksen homogeenisuuden läsnäolollani.

Nyt en siis ollut läsnä, vaan häälyin jossain kuuloalueen laitamilla. Korviini luikerteli yksi lause ylitse muiden "kyllä se on pojat naisten kanssa sama homma kuin tiskikoneidenkin. Niin kauan kun toimii, ei kannata alkaa vaihtamaan."

Otin kahvini ja poistuin. Tuo lause kuulostaa tylyltä, siinähän naisen korvin kuultuna rinnastetaan nainen kodinkoneeseen. Koska kuitenkin pidän miehistä, ja heidän tavastaan ajatella suoraviivaisesti (kirjoitin ensin yksinkertaisesti, mutta sensuroin itseni), olen taivuteltavissa tulkitsemaan asian toisinkin. Mieshän tuossa nimenomaan sanoo, että vaikka nainen ja tiskikone ovat kaksi täysin eri asiaa universumin vastakkaisilta laidoilta, joiden keskenään rinnastamisella olisi jopa hitusen huumoriarvoa, molempiin pätee ypiyllättäen sama sääntö. Että ihan turhista ei reklamoida, niinkuin siitä, että on vähän vanhaa mallia. Kunhan ylipäänsä homma jotensakin toimii, sopimusta ei sanota irti. Ja aina yritetään ensin itse korjata, vaikka jeesusteipillä, ennenkuin tilataan joku ammattimies apuun.

Kuinka moni nainen voi käsi sydämellä antaa yhtä yksioikoisen vakuutuksen parisuhdetahdonlujuudestaan? Ihan lähtien siitä, että odottaa mieheltä sitä yhtä ja tiettyä, suhteen alussa määriteltyä parisuhdesuoriutumista. Eikä muuta kriteerejä heti takuuajan umpeuduttua. Että joo, ostin kyllä tiskikoneen, mutta kun nykyään haluaisinkin mieluummin käyttää tätä mehulinkona, ja eihän tää linkoa siis ollenkaan, hei haloo, maistuu ihan tiskivedeltä tää litku, niin että saisko rahat takaisin tai uuden laitteen tilalle? Vaikka sellaisen rosteripintaisen, joka sopii paremmin keittiön uusittuun sisustukseen?

Ei sillä, ei minulle tunnu silti kelpaavan kukaan kumminkaan. En nyt jaksa kamalasti huolestua siitä. Teen niin ehkä myöhemmin. Kunhan olen saanut riittävästi talviunta.





4 kommenttia:

  1. Niin, vaikka rinnastus kenties kuulosti halveksivalta, sillä tarkoitettiin juuri sitä asiaa mihin itsekin päädyit. Vähän sama juttu kuin sanonta: "Joka ukko haluaisi uuden porchen mutta tyytyy silti ropaamaan vanhaa ladaansa".

    Koska se vanha lada on hyvä, uskollinen ja kaikin puolin sellainen että mitäpä sitä vaihtamaan.

    Me miehet emme ole maailman parhaita ilmaisemaan sitä me todella tunnemme ja juuri tästä syystä alkavat hyvin monet riidat.

    VastaaPoista
  2. Miehet ei odotakaan parisuhteelta niin ihmeellisiä asioita, kuin naiset, kai. Mietin vain, missä menee toimimisen ja toimimattomuuden raja... onko se rikki, jos se alkaa pitää häiritsevää ääntä?

    VastaaPoista
  3. Onhan sitä kaikenlaisia mulkkumiehiäkin, mutta pääsääntöisesti olen sitä mieltä, että monet miehet olis hyvin tyytyväisesti sen saman naisensa kanssa niin kauan kuin se toimii, vähän just niin kuin tiskikone, ettei vaihdeta, ellei ole aivan pakko. Naiset sitten on enemmän sellaisia, että mikään ei kelpaa ja mallia pitäis vaihtaa, koska ei sovi verhojen väriin jne. Ei tässäkään kaikki, mutta yleisesti ottaen jos miettii, niin enempi se niin päin menee, että miehet on ihan tyytyväisiä kuitenkin, naiset ei...

    VastaaPoista
  4. Kun mietin, niin voin ihan hyvin kuvitella itseni tilanteeseen, jossa olen täysimittaisen raivoontunut parisuhdetta kanssani harrastalle miehelle juurikin ja nimenomaan siitä syystä, että hän on ihan tyytyväinen status quohon eikä aio ikinä mitään muuta kaivatakaan. Onkohan tämä ns. paradoksi?

    VastaaPoista