tiistai 5. tammikuuta 2016

Day 5.

Huomioita. Ei tämä ole edes vaikeaa. Kun vain saa kunnolla aivopestyä itsensä, jonkin tuollaisen tavan jättäminen on ihan helppoa. Mutta se on helppoa vain, kun siihen ei liity fyysistä riippuvuutta, kuten sokeriin tai tupakkaan. Eikä tämä ole erityisen sosiaalien ilmiökään.
Eli luopumisen kohteena mah jong on helpohko. Nyt mielenkiinnolla tutkin, mitä muutoksia tavan lopettaminen käyttäytymisessäni aiheuttaa.
Ainakin olen ollut väsyneempi kuin hetkeen. Tai huomaan sen selvemmin. Kun makaan sängyllä, tajuten, että en taida oikeastaan jaksaa nousta ylös tehdäkseni mitään, eikä minulla ole tässä mitään tekemistä käsillä, havainnoin itseäni enemmän kuin ennen. Joudun päättämään joko jäädä aloilleni ja olla jouten tai ottaa vuoteeni ja käydä olohuoneen sohvalle katsomaan frendejä. Elämäni on niin paljon monimutkaisempaa kuin ennen.
En haluaisi mennä tuonne ulos. Siellä on edelleenkin jokseenkin kylmää, ja kun menen, löydän vääjäämättä kohta itseni töistä. Siellä on ilmastoinnin temppuilusta riippuen joko kylmää tai kuumaa, harvoin sopivaa.
Taidan olla tänään vähän änkyrä. Pidin parin päivän lomasta ja kaikista kivoista arkipyhistä tosi paljon. Tai sitten tämä on vieroitusoire.



1 kommentti:

  1. Pitkissä vapaissa on se huono puoli että tiedostaa tekemättömien töiden määrän mutta kun aikaa tuntuu olevan, ne siirtää tuleville päiville ja tämä lisää ahdistusta tai ärtymystä koska tekemättömien töiden kohdalle jää täten tyhjää aikaa jolle ei keksi mitään tekemistä muttei viitsi kuitenkaan aloittaa niitä tekemättömiä töitä. Kirottua.

    VastaaPoista