sunnuntai 4. lokakuuta 2015

I'm still alive.

Eilen minulle tuli muutaman kerran olo, että onkohan tämä nyt oikein. Sitten söin uuden palan lakritsaa.

Päivä oli hieno. Heräsin viideltä, enkä saanut enää unta. Tuijottelin sälekaihtimien lomasta tulevaa valoa, katon rappausta, huonosti maalattua katonrajaa (ne edelliset, en minä). Sormenjälkiä katossa, josta edellisen perheen isä otti öljyisillä sormillaan tukea, kun irrotti tyttären huoneessa olevat voimistelurenkaat. Sellaiset kuin kouluissa on telinvoimistelussa, joissa voisi roikkua pää alaspäin. En ole maalannut tätä omaa huonettani muuton jälkeen, kaikki muut olen. Katotkin pitäisi maalata kaikista myös, mutta en jaksa.

Seitsemältä keitin kahvit. Kuuntelin musaa keittiössä. Sain kaiuttimet takaisin Kaunomieleltä, kun toin hänelle ihan oman kauniin radion, johon voi myös pistää piuhalla kiinni erinäisiä laitteita joista musiikki sitten valuu kaiuttimeen. Pilkoin kulmapaistin, ruskistin sen ja lykkäsin uuniin sipulin ja porkkanan kanssa. Kirjoitin. Olin äiti. Menin salille. Saunoin. Kauppaan. Syötiin.

Sitten varmaan vain laiskottelin. Pesin vähän pyykkiä. Letitin hiuksia. Nukuin päikkärit. Löysin avatun punkkupullon ja lakritsaa. Pearl Jamia ja Mustaschia. Sain havainnoimaltani henkilöltä musiikkisuosituksen. Hihitin.

Kaunomielellä oli kavereita, meikkasivat, kuuntelivat paskaa musaa ja höpöttivät ja nauroivat. Tanssivat eteisessä ja lähtivät kaupungille.

Pystyn kuuntelemaan erilaista musiikkia kuin ennen. Olen aina tykännyt aika raskaasta metallimusasta, sen saundista, kliseistä, vaikuttamistavasta. Miehistä. Useissa biiseissä temmossa on ollut jotain ongelmaa ahdistukseni kanssa, nopeus on tehnyt minut levottomaksi väärällä tavalla. Liikaa tavaraa liian lyhyessä ajassa. Hirveästi sointuja. En ole pystynyt vain kuuntelemaan etenemistä, vaan yrittänyt koko ajan hahmottaa jotain rakennetta tai melodiaa, hallitsemaan biisiä kokonaisuutena. Nyt sitä tarvetta ei enää ole, olen hetkessä ja mättö sopii erinomaisen hyvin sisäiseen mielentilaani.

Nukuin melkein kahdeksan tuntia. Sitten taas heräsin ja keitin kahvit.

4 kommenttia:

  1. Mä voisin kyllä ruveta Aholan orjattareksi ihan anyday.

    Tuli vaan mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan yrittämällä yrittänyt ajatella välillä muutakin. Onnistuu vain hetkittäin :-D

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Jep, jotain luomupunkkua. Oli parempaa nyt hapetuttuaan pari päivää avaamisen jälkeen. Se kyllä selittää monta asiaa eilisessä...Tämänpäiväiset töppäilyt otan omaan piikkiin.

      Poista