Kun muutin tähän asuntoon, täällä oli hassu ominaishaju. Vähän pistävä, mausteinen. Curry siitä eniten tuli mieleen. Olin vähän kauhuissani. Onko tässä jotain vikaa? Pystyykö Kaunomieli hengittämään? Teinkö virheen? Onko joku unohtanut kiinalaiset ruuat johonkin komeroon, jota en ole vielä löytänyt?
Sitten se hälveni.
Nyt se haju tuli taas, mutta vain lievänä ja vain minun huoneeseeni. Luulen, että se on sää, tuulen suunta, nuo lähistöllä olevat etniset ravintolat. Oli miten oli, nyt tämä ei tunnu kamalalta, vaan saa minut mielessäni palaamaan muuton tunnelmiin. Nyt on hyvin. Kaikki on ihan hyvin.
Eilen tulin kotiin töistä ajoissa. Freesasin hiukset, heitin ne uudestaan poninhännälle, kiukuttelin Diivan kanssa ja kipaisin takaisin ulos. Diiva pyysi minua kuskiksi itselleen, että veisin hänet illalla kuuden kilometrin päässä olevaan bilepaikkaan, jonne olisi hankala pyöräillä todella voimakkaan tuulen aikana. Olin jo sopinut aiemmin tapaavani ystävän oluen merkeissä. Sanoin Diivalle "Mitäs jos soittaisit isällesi." Tuo vaihtoehto tulee mieleen aika harvoin.
Kipaisin siis ulos, ja minulla oli vähän huono omatunto. Diiva oli toden totta soittanut isälleen, ja sai kyydin. Isästä se oli varmaan ihan vain kivaa. Ystäväni, pubissa, lähes onnitteluhalasi minua kuultuaan mitä olin tehnyt. Alan kuulemma oppia.
En ole ihan varma mitä, mutta ehkä kaikki meni kuitenkin ihan hyvin.
Pubissa oli kivaa. Ystäväni toimi mies-nainen-mies-sanakirjana kun yritin saada selkoa siihen, mitä käymäni tekstiviestikeskustelut oikeasti tarkoittavat. Eivät juurikaan mitään. Puhuimme myös avaruussukkuloista. Osaan minä puhua muutakin, kuin tyttöjen juttuja, kun oikein yritän.
Illan mittaan minulla oli ansiokas kolmimiehinen raati kertomassa, miten väärin johdan mieshavainnointiprojektiani. Projektinjohdollisesti olen sekavassa tilassa, miehitys on vaihtuvaa, pitäisi määritellä tavoitteet ja välitavoitteet, evaluontiprosessi, benefit package, edetä määrätietoisesti ja jättää käytännössä täysin miettimättä ja kyseenalaistamatta vastapuolten reaktioita asioihin. Loppuasiakas olen minä. Pässi joko seuraa porkkanaa tai ei seuraa. Kun miehistä puhutaan, binäärikoodilta ei voi välttyä. Luulisi, että se tekisi asioista minulle yksinkertaisempia, mutta ei.
Minulle selvisi jälleen, että olen hämmentävän 60-lukuinen, eikä se mitä ilmeisemmin toimi edukseni. Sain myös jämptit ohjeet tavoitteita kohti etenemiseen, (enkä kuuna päivänä juuri nyt voi kuvitella toimivani niiden mukaan, mutta kehityskaaren ollessa näin jyrkässä kulmassa mietin asiaa uudestaan ensi viikolla). Yritin alahuuli väpättäen mutista että mutta kun pallo on nyt hänen nurkkauksessaan, ja kyllä minä nyt vähän odottaisin ettei minun aina tarvitse, mutta tuomio oli murskaava. Älä odota mitään. Äläkä IKINÄ päästä palloa vierimään käsistäsi. Joko hän toimittaa, tai ei toimita, mutta sinä speksaat mitä ja milloin. Ja ehkä voisit harkita pallotella jonkun ihan muun kanssa.
Ainakin alan ymmärtää, että minun kannattaa lisätä projektinjohdollisiin tavoitteisiini laatukriteerien tarkistamisen.
Yöllä Diiva kävi ilmoittautumassa sänkyni vieressä - äiti, olen turvallisesti kotona, kaikki on hyvin. Sanoin kiitos ja jatkoin untani.
Kotiuduin pubista ajoissa, ja katsoimme boksilta Vain Elämää Kaunomielen ja hänen ystävänsä kanssa. Maija Vilkkumaan Satumaatango on osa Kaunomielen varhaislapsuuden sielunmaisemaa. Nyt sanoja kuunnellessaan hän tajusi, että siinä kohtaa kun lauletaan "ja kun mun ikkunan alla ne huutaa "tää ei voi olla näin" mä menen takaisin nukkumaan", on lainausmerkkejä eri paikassa kuin hän on luullut. Ei siis näin "ja kun mun ikkunan alla ne huutaa "tää ei voi olla näin, mä meen takaisin nukkumaan"". Ilmeisesti tämä aiempi tulkinta johtuu siitä, että hän oli jo lapsena aamu-uninen.
Toisaalta voin elävästi kuvitella kohtauksen, jossa keskellä yötä seison tyttärien yhteisen makuuhuoneen ovella, Diiva viettää valvekasta laatuaikaansa klo 01-03 kuten aina ikävuosien 1-8 välillä, ja minä voihkin "Diiva, tää ei voi mennä aina näin, mä meen takaisin nukkumaan".
Pakollinen anssikelaus: Aivan mahtava se Anthrax-tyylinen veto. Toiseksi paras tällä viikolla oli ehkä Sanni. VilleGalle on suloinen ja raivokas, ja varmana olisin livenä ollut aivan liekeissä.
Tämäkin kelaa kunnialla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti