Toistaiseksi loma on sujunut mallikkaasti. Olen juonut kahvia, valkoviintä terassilla sopivasti, lukenut, käynyt salilla kolmena päivänä viidestä, yhdellä kertaa jopa venyttelytunnilla, jossa oli lämpölamput, joten todennäköisesti olin normaalia elastisempi. Olen pitänyt kotia riittävässä järjestyksessä, siivonnut liinavaatekaapin, silittänyt pyykkiä ja tiedossa on paljon, paljon elävää musiikkia ja ihmisseuraa. Olen katsonut vähän liikaa netflixiä, ja syönyt hieman huolimattomasti, mutta se sallittakoon.
Minusta tuntuu, että nyt olen se ihminen, joka yritän olla. En ehkä vielä ihan se, mikä haluaisin, mutta ainakin se, mihin helposti pystyn optimaalitilanteessa. Liikun. Jaksan föönata hiukset. En kiukuttele. Kun vaihdan vaatteita, en tiputtele niitä lattialle tai jätä tuolinselälle lojumaan epätietoisuuden tilaan.
Kun olen töissä, huomaan tinkiväni noista asioista. Ehkä minun pitäisi tinkiä enemmän netflixistä. Se ei ehkä silti riittäisi tällaisen liikuntamäärän suorittamiseen.
Välillä tulee paniikki tämän kaiken tarkoituksettomuudesta. Sitten muistutan itselleni, että loman yksi tarkoitus on antaa ihmisen levätä. En ole ilmeisesti ennen tullut ajatelleeksi sitä.
Tänään minulla on syömäläisiä paikalla, ja laitan ihan oikeaa ruokaa. Tai ainakin jotain tortillatyyppistä ratkaisua. Mojo-kastiketta.
Sitä ennen hammaslääkäriin. Vähän jännittää.
Terveisiä hammaslääkärin vastaanotolta. Sitä tuntuu nyt olevan liikkeellä.
VastaaPoistaPiti tulla tarkastamaan, että millaisesta osoitteesta se kansanvaellus kirjoituksiani tihrustamaan tulee. Jotta tällaisesta, täällähän näyttää ihan asialliselta. Saatan tulla uudelléen.
Tervetuloa! Reikiä nolla :)
VastaaPoista