Jäänteiksi maailmaan jäähtyvään.

Diivalla on henkinen putkinäkö. Se ilmenee siten, että hän aina keskittyy yhteen aiheeseen kerrallaan, hyvinkin paljon muun maailmanmenon kustannuksella, mikä ei liene epätavallista nuorissa ihmisissä. Kulloiseenkin kiinnostuksen kohteeseen tutustutaan perinpohjaisesti muutaman viikon ajan, selvästikin kaikki ajatukset askaroivat siinä.

Joskus hän käveli perässäni, ja pommitti minua kysymyksillä parisuhteista. Yleisesti. Nykyaikana ja ennen. Minun parisuhteistani. Seurusteluistani. Kaikkien tuntemiensa pariskuntien parisuhteista. Luulen, että hänellä on nyt jo nuorella iällä keskimääräistä parempi käsitys siitä, minkälaisia kiemuroita ihan tavallisissakin parisuhteissa voi tulla vastaan.

Yhtenä kesänä vietimme pari viikkoa kuunnellen Maija Vilkkumaan musiikkia. Automatkoilla. Erityisesti sanoitukset olivat kiehtovia.

"Äiti, mistä tämä kappale kertoo?"
"No se kertoo siitä, että henkilöllä on epävarma olo, ja hän miettii, mitä muut miettivät hänestä."
"No se kertoo siitä, että henkilö arvailee, mitä muilla on odotuksia häntä kohtaan, ja hän kokee, ettei täytä niitä."
"No se kertoo siitä, että henkilö ei halua täyttää häneen kohdistuvia odotuksia."
"No se kertoo siitä, että henkilö on tyytymätön elämäänsä tai itseensä, eikä oikein tiedä miksi."
"No se kertoo siitä, että henkilö tuntee olonsa ulkopuoliseksi."
"No se kertoo siitä, että henkilö vertaa itseään muihin, ja tuntee kateutta."

Minä tykkäsin kyllä Satumaan tangosta aikoinaan. Se on minulle oikein merkityksellinen kappale. Kuulin sen pari kertaa ollessani todella syvällä synnytyksenjälkeisessä uupumuksessa tai masennuksessa, ja siinä oli jotain johon tarttua kiinni. Etenkin, kun hiekkalaatikon reunalla toinen äiti kysyi, lähtisinkö mukaan Maijan keikalle. Epäluonteenomaisesti vastasin heti kyllä. Sillä keikalla olemme vieläkin, ja seurue on kasvanut. Korvaamatonta.

Sen jälkeen en ole oikein vaikuttunut Vilkkumaasta.

Nyt, kun hän on palaamassa areenoille, ja alkanut vilahdella eri tiedotusvälineissä promoilevaan tyyliin, olin lievän kiinnostunut. Olisiko hänellä uutta sanottavaa? Olisiko hän päässyt irti nuoruusiän traumoistaan äitiytymisen myötä, ja löytänyt elämään uusia näkövinkkeleitä? Olisiko hän täynnä positiivista energiaa ja naisraivoa? Jotain uutta ja tuoretta?

"Ja minä olin ujoin ja ulkopuolisin, pelkäsin elää, ja että kuolisin."



Tsiisus.