keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

I wonder how they sleep at night.

Painonpudotukseni on hetkellisessä pysähtyneisyyden tilassa. Ehkä syynä on yksinkertaisesti se, että pidin sen useamman päivän paussin sokerittomuudessani. Vaikka palasin takaisin ruotuun, missä olen pysynytkin, poislukien viime lauantai, jonka vietin vaihteeksi mukavuusalueellani yleisen nipotuksen sijaan, olen taas tankannut solujeni energiavarastot tuhtiin kuntoon, ja tästä on jälleen matkaa siihen hetkeen, jolloin hiljalleen runkooni hiipuva niukkuus romahduttaa rasvasolujeni puolustuksen ja alan jälleen polttaa vanhoja varastojani. Nyt siis vaan sauhuttelen varmaan vielä pitkäänkin ihan käsivaralta.

Nyt harmittaa, että lipesin. Erityisesti siksi, että veren makuun päästyäni en saa sitä taas mielestäni pitkään aikaan. Ajatus, että sadan päivän jonkinlaisen sinnittelyn jälkeen voisin löytää jonkin kohtuuden tuntuu juuri nyt aika kaukaiselta. Sokeri on voittanut taas yhden erän.

Toisaalta, näitä eriä tulee lisää. Aika monta pienempää juttua olen taas lauantain jälkeen tyynesti ohittanut.

Paitsi sen pätkiskakun, josta piti ihan vertailevan tutkimuksen nimissä maistaa lusikallinen. Ruokalusikallinen.

Nyt punnitsen kahta vaihtoehtoa. Toinen on se, että otan itseäni niskasta kiinni, mutta otteeni lipsuu pahasti. Tarvitsen siis jonkin konstin, ja mielessäni on pyörinyt yksi, joka on joskus tehonnut. En siis oikeasti usko konsteihin, noin niinkuin kokonaisuudessaan. Paino ei putoa sillä, että syön salaattia, sen lisäksi että istun illat sohvalla ja syön kakkua. Tai että varmistan syöväni riittävästi proteiinia pitämään näläntunteen pois, ja syön siis tosi paljon, erityisesti proteiinia. Tai kuitua, joka tutkimusten mukaan ihan itsestään saa ihmisen laihtumaan, kunhan sitä vain lisätään ruokavalioon. Siihen sohvalla syödyn kakun sekaan. Ylipäänsäkin minua kuitenkin kaikkein eniten noin niinkuin teoreettisesti kiinnostavat konstit, joiden juju on erityisestin jonkin tietyn asian syöminen.

Oikeastihan paino ei putoa edes liikkumalla. Se putoaa vain sillä, että ei syö niin paljon kuin kuluttaa, ja jatkaa sen asian suorittamista riittävän pitkään keskeytyksettä.

Pussikuurit, mahaa täyttävät kapselit, ja sen semmoiset eivät nyt pyöri mielessäni, vaan vanhat kunnon Bran Flakes -murot. Joskus aikanaan muistan syöneeni niitä maanisesti, ja muistelen, että asiaan liittyi painonpudotusta. Toisaalta muistelen myös, että diiva noin vuoden vanha, ja rintaruokinnassa joten minulla oli vallan mainio konsti käytössäni muutenkin.

Kävin jo kaupassa pyörittämässä käsissäni muropakettia. En siis yleensä syö muroja. Minusta nekin ovat jotenkin huijaamista. Paketit ovat liian isoja, liian värikkäitä, liian täynnä ilmaa. Rumissa paketeissa myytävät murot ovat yleensä tosi pahoja. En haluaisi pitää Kelloggsista.

Nyt soisin kuitenkin mielelläni, että joku huijaisi minua siten, etten söisi koko ajan croissantteja voin ja vadelmahillon kanssa. Jätin jo sen vadelmanhillonkin pois, mutta voin syöntini on jokseenkin monumentaalista. Tänä vuonna syömästäni voista voisi hyvin muovailla Milon Venuksen, ja homman piti toimia vähän toisinpäin.

Paketin kyljestälmeni, että kyllä vain, murot ovat oikeasti huijausta. Myös terveysmurot, jos ne ovat hyvänmakuisia. Bran Flakesissa on nimittäin sokeria, eli en sen takia saisi syödä niitä. Siksi ne siis pyörivät mielessäni, siinä kehällä Maraboun suklaakeksien ja Mignon-munien välissä. Vähän ennen valkosuklaajuustokakkua. Myös kakkosvaihtoehdossani, Elovena kauratyynyissä on sokeria.

Mietin silti, pitääkö minun muuttaa strategiaani. Entä jos sallisin itselleni sarjan hurmiollisia hetkiä, jolloin voisi rouskutella kipollisen toisensa perään, ihanaa, rapeaa, täyteläistä, ylellistä, tuotteistettua terveysvaikutusta muromoskaa ja viileää, vaaleaa rasvatonta maitoa. Tätä toistaisin toistaiseksi loputtomiin, ainakin sadan päivän loppun.

Konstina siis se, että nyt, kun kerran peto on jälleen irti, ja sokerinhimoni ahdistaa minua nurkkaan tunti tunnilta enemmän, vääjämättä, voisin upottaa itseni kipolliseen muroja, enkä voidella uutta croissanttia.

Luulen, että muroilla kaloreita kertyisi loppupeleissä paljon vähemmän. Riskinä olisi tietenkin se, että sokerin myötä söisin periaatteeni.

Tahdonlujuuteni on mureaa, kupruista, rutikuivana vääntelehtivää muroketta.

4 kommenttia:

  1. Sub kannattaa lisätä ruokavalioosi merilevä ja tässä muutama peruste:
    Merilevä on ravintorikas raaka-aine, jota kannattaa laittaa lautaselle muutenkin kuin kuukausittaisen sushi-aterian yhteydessä. Vähäkalorisella merilevällä on nimittäin monia terveyshyötyjä, mutta onpa siitä apua myös painonpudotuksessa.

    Merilevä voi estää rasvan imeytymistä: Newcastlen yliopiston tutkijat huomasivat, että kelp-merilevän algiini saattaa estää rasvan imeytymista elimistöön jopa 75 prosentilla.

    Merilevä tukee terveellistä ruoansulatusta: Merilevä on myös täynnä ravintokuitua, joka auttaa vahvistamaan suolistoa ja hidastaa ruoansulatusta. Näin olo tuntuu kylläiseltä pitkään ruokailun jälkeen.

    Merilevä auttaa kukistamaan krapulaan: Sekä kelp, spirulina että wakame ovat täynnä magnesiumia, josta elimistöllä on vaje rankan ryyppyillan jälkeen. Nauti krapulaan siis vaikkapa merileväsalaattia ja toivut nopeammin.

    Merilevä tasapainottaa hormoneja: Merilevässä on paljon jodia, joka on tärkeä kivennäisaine kilpirauhasen toimintaa ajatellen. Kilpirauhanen on vastuussa mielialaa, painoa, energiaa ja aineenvaihduntaa säätelevien hormonien tasoista, joten se kannattaa pitää tyytyväisenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja jäi sanomatta että informaatio on Windows 10:n "Terveys ja fitness" apps:in eräs monista jutuista ja se on lainattu täältä:

      http://www.popsugar.com/fitness/Seaweed-Weight-Loss-37100069

      Poista
  2. Merilevä on ajoittain kuulunutkin päivittäisiin lisäaineisiini, mietin itsekin juuri pari päivää sitten, miksi ja milloin lopetin sen syömisen! Saattoi olla muutto, tai joku muu luonnonmullistus, ja vain unohdin tavan yhtäkkiä. Se on kyllä kamalan makuista, en pidä sen mausta edes sushissa. Yksistään tuokaan konsti ei minua pelasta, mutta kokonaisuuden kannalta lisää varmasti hyvinvointia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kait se yksistään mutta hyvä apu kummiskin ja tietyllä tapaa helpompaa kun sulla on siitä kokemusta. Täytyy tunnustaa ettei mulla ole henk.kohtaista kokemusta mutta uskon ettei se kyllä maullaan hurmaa.

      Poista