Poden pikaflunssaa. Minulla on kaikki samat oireet kuin työkavereilla (huimaus, huono olo, pahoinvointi, päänsärky silmien takana, hitaus, lihaskivut, nivelkivut, kurkun karheus, tukkoisuus, paineen tunne poskionteloissa, kuumeilu). Muut ovat raportoineet näitä oireita muutaman viikon ajan edeten vaiheesta toiseen. Minä aloitin kahdeksalta, ja kuumeilu alkaa nyt laantua. Illan mittaan saatan saada jälkitautina korvatulehduksen.
Luulen, että nopeuteni näissä aioissa johtuu siitä, että hyväksyn flunssat. Olen ansainnut sellaisen aina silloin tällöin, koska en elä kuin oranki tai nauris, vaan syön teollisia valmisteita, kypsennettyjä ja mikrotettuja, elän liian hygieenisesti. En nuole ulkona kasvavien kasvien pinnalta aitoja bakteereja vaan pesen salaatin ennen käyttöä ja otan purkista maitohappobakteereja päälle. Enkä juoksentele paljain jaloin ja saa näin stimuloitua hermoratani luontaisen refleksologisesti. Syön liikaa ja juon liian vähän ja outoja asioita. Vietän päivittäin liian suuren osan ajastani adrenaliinihuumassa, joka vastaa innokkaan leijonan saalistuken kohteena olemista. Tuijottelen staattisessa asennossa erilaisia yksiulotteisia pintoja. En elä kuin eläin, elimistöni kuormittuu turhaan ja oudoilla tavoilla, ja oletan flunssan olevan jonkinlainen nollaus tai puhdistus. Että siitä vaan, sisään ja rytinällä, tervetuloa. En vastustele, vaan keskityn potemaan tuntemukset kuin hippi synnytyskivun. Olen tältä osin sopusoinnussa universumin kanssa.
Jos märehtisin jossain laitumella, olisin ikäni puolesta jo jäänytkin leijonan saaliiksi. En ole nuori ja ketterä ja lisääntymisikäinen.
Tulin kotiin vähän aikaisemmin ja join kahvia keittiössä. Nyt se tuntuu vihdoin tutun kokoiselta. Minusta lähtevät aallot heijastuvat takaisin tavalla, johon olen nyt tottunut, tutussa kulmassa. Liikkeeni mahtuvat näihin käännöksiin ja ovensuihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti