keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Unchain my heart.

Eilen oli laskiainen. Jo aikojen alussa 37 + muutama hutipäivä sitten lupasin itselleni, että laskiaisena syön laskiaispullan, koska en ole perfektionisti tai nihilisti tai sydämetön julmuri tai jotain.

Se oli täydellisen mehevä, vehnäinen pulla, sellainen, joka littaantuu sormien välissä tiiviiksi, ja hitaasti palautuu takaisin täyteen kuohkeuteensa. Kermaa oli runsaasti, ja se oli raikasta, täyteläistä ja antoi syvyyttä huikaisevan kirpeänmakealle vadelmahillolle.

Olihan se aikamoinen.

Sitten tulin kotiin, ja paistoin lettuja, koska laskiainen. Tyttärille kananmunattomia ja maidottomia omenalettuja, jotka kävivät kaupaksi kuin väärä raha. Suuren epäluulon saattelemina ja vastoin kaikkia odotuksia siis. He eivät yleensä innostu letuista, koska ne ovat rasvaisia ja paistettuja, ja sisältävät viljaa, jota ilman he ovat lapsuudessaan tottuneet tulemaan toimeen.

Itselle ja satunnaiselle pöytävieraalle tein oikein perinteisiä voissapaistettuja räiskäleitä. Ja fraiche-kermavaahtoa, ja hilloa, ja vaahterasiirappiakin oli tarjolla. Söin.

Sokerit kihahtivat päähäni, josta ne ovat tänään laskeutuneet orastavaksi pöhöksi lapaluitteni yläpuolelle, ja muutenkin ympäri ylätorsoani. Olen selvästi pöyheämpi kuin muutamaan viikkoon. Sokerittomuus on sopinut minulle, mutta juuri nyt, vieroitusoireiden riipiessä suoniani asian tyyni ja objektiivinen tarkastelu ei paljoa lämmitä.

Pyörin kaupunnilla. Stockmann uhataan lopettaa. Suhtaudun asiaan uteliaisuudella. Jos voisin uskoa, että pörssiyhtiön ketjutavaratalon haarakonttorin liikkeen lakkaaminen kilahtaisi suoraan kassavirtana pikkuputiikkien, paikallisten yrittäjien ja tuottajien tileille, olisin kai tyytyväinen. Kyynisenä mietin vain, mitähän jännää Arina tilalle pykää.

Stockmannin lopettaminen herättänyt lievää paniikkia kanssasisarissani. Olen lohdutellut, että työterveyshuollosta voi saada järjestettyä debriefing-ryhmiä tai keskusteluapua.

Ilmeisesti myötätuntoisuuttani päädyin tänään pyörimään juurikin Stocmannille. Sovittelin kaikenlaista, ja jätin ostamatta, koska mikään sovittelemani ei saanut minua tuntemaan itseäni upeaksi. 60% alennuksessa oleva kashmir-villatakki houkutteli minua hieman, koska se oli kaunis kuosiltaan ja sai minut tuntemaan itseni laadukkaaksi. Pöhöttävät kainaloni eivät vain esiintyneet siinä erityisen edukseen, joten sekin jäi.

Pyörähdin myös monessa muussa ketjuliikkeessä, ja Pelastusarmeijan hienompien vaatteiden myymälässä. Outo konsepti. Kai sekin on jonkinlainen ketju. Ostin farkut, koska olen maalannut yhdet kelvottomiksi muuhun tarkoitukseen kuin maalaamisen jatkamiseen. Sellaiset boyfriend-malliset, ja naurettavan pientä kokoa, kun vertasi jaloissani oleviin. Vielä yhtä pienempi koko olisi mahtunut, ja ehkä vielä pienempikin, mutta se ei olisi enää mennyt oman elastisuuteni piikkiin, vaan olisi ollut kankaan strech-ominaisuuden väärinkäyttöä. Joka tapauksessa olin empiirisen vertailun jälkeen kiistattomasti sitä mieltä, että persukseni näyttää näissä uusissa vermeissä paremmalta kuin edellisissä. Tällainen kehityskäyrä kypsässä 42 vuoden iässä on jokseenkin korvaamatonta.

*muokkaus. En ostanut farkkuja Pelastusarmeijalta, vaikka tajunnanvirtani yrittää niin vihjata. Minun koossani hyvin, hyvin harvoin löytää mitään kivaa vaatetta kierrätettynä, ja sekös harmittaa.

3 kommenttia:

  1. Stockmannihan lopetetaan siksi, kun ylempi keskiluokka on jäänyt työttömäksi, eikä käy enää siellä ostoksilla. Semmosta esitti joku pomomies ainakin. Näköjään siellä ainakin joku käykin vielä :)

    Meillä ei muna-allergikko syö munattomia lättyjä. Aina, kun teen jotain ihan häntä ajatellen, sanoo ettei syö kun näyttää pahalta, tai maistaa ja sanoo että pahaa.

    VastaaPoista
  2. Mä tykästyin mitättömiin lettuihin kun Keittis niitä TuVelle paistoi.
    Tai toi kokki sanoi niitä mitättömiksi kun rypsilevitteessä paistoi riisijauholettuja (sitä valmista riisijauhoa + vettä).. Kuulostavat ankeilta mutta hyviä ovat :)

    VastaaPoista
  3. Jäi kyllä taas se Stockan tukeminen sille ylemmälle keskiluokalle - kävin, näin, ja poistuin tyhjin käsin!

    Se on kyllä jännä, melkein mitä vain voi paistaa, ja lopputulos maistuu letuilta, jos on aikonut paistaa sen lettuina. Maissi, riisi, tattari... ilman kaniksia, ilman maitoa... Pienempänä letut upposivat noille hyvin, nyt vanhempana harvemmin.

    VastaaPoista