lauantai 7. helmikuuta 2015

Marina and the Diamonds.

Väsyttää, ja levoton olo. On paljon asioita, joiden tekeminen olisi tarpeellista, pakollista, saisi arjen sujumaan. Jotain mykkyröitä on matossa, joihin takeltelen ja kompastelen. Olen suunnitellut hoitaa tänään asiat 1-6. huomenna 6-9. Haluaisin kuitenkin mieluummin ottaa täkin, sohvan, kupin kaakaota, ja katsoa netistä monta näkemätöntä jaksoa Voicea tai muuta hömppää. En ole varma, olenko koukuttunut Voicessa ehkä eniten siihen Mmmm...Marabou... tekstiin.

Kaipuuni kohdistuu näinä päivinä tasapuolisesti Fazerin Sinisen ja Maraboun keltaisen suuntaan. Olen silti ollut järkkymätön.

Minun pitäisi vaivautua pungertamaan itseni asentoon, jossa näen elämän uudesta näkökulmasta. Olen perin juurin kyllästynyt siihen, että marisen yhdenjoutavista asioista. Ihmisillä on oikeitakin suruja ja ongelmia. Minulla tällä hetkellä vain harmeja ja huolia. Pikkusälää, jota keräilen lattianraosta ja kun sylys on täynnä se purkautuu taas toiselta puolen takaisin lattialle. Siinä kyykkiessäni sitten näen vain rikkoja ja roskia ja marisen.

Diiva keittää kahvia. Juon vielä yhden kupin, katson Voicea (jonka laitoin pyörimään samalla kuin tein hänelle ensin kaksi huisin pitkää lettiä, ja sitten purin ne ja vain yhden). Kerman kanssa. Sitten lähden tuonne aurinkoon.

3 kommenttia:

  1. Marise vain niistä jonninjoutavista. Se ehkä pitää ne isot murheet loitolla. :)

    VastaaPoista
  2. Oi, sulla on aurinko minne mennä...!

    VastaaPoista
  3. Nyt marisen siitä, etten eilen ehtinytkään aurinkoon :) Oli kyllä maailman paras syy, yllätysvieraita.

    VastaaPoista