sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Oltiin itsenäisii.

Olen oikeasti ihan pihalla tämän tyhjän pesän kanssa. Olen niin odottanut tätä, pelännyt tätä, tiennyt, että joo-o, niin kuin neljänkympin kriisinkin kanssa kävi, onn ihan mahdollista, että tyhjänpesänkriisi ei ole mikään tyhjä klisee jolla myydään naistenlehtiä ja perustellaan avioeroja, vaan tämä voi olla ihan todellinen olotila, joka johtuu tietyistä olosuhteista ja ihmisen psykologisista rakenteista ja tottumuksen voimasta. Silti, riskienhallintaan pienestä asti koukuttuneena henkilönä olen jotenkin ajatellut, että kun kartoitan riskin etukäteen, se ei pääse yllättämään, ja ehkä ihan luonnostaan osaan tehdä asioita proaktiivisesti oikein siten, etteivät elämäntilannemuutoksen väistämättömät vaikutukset pääse ihan koko laajuudessaan ja tuhovoimassaan runtelemaan haurasta tasapainoani, ja ekä tämä menee ohi melko huomaamatta ja vähäisillä tunnereaktioilla. Että nokkelasti väistellen poimin tästä vain parhaat herkut päältä.

Tunnepuolella tämä varmaan menee puolittain ihan hyvin. Olen niin onnellinen, kun tyttärillä on elämää muuallakin kuin kotilieden lämmön välittömässä läheisyydessä. Ihania ihmisiä, muitakin kuin minä. Että he osaavat luoda ihmissuhteita ja arvostaa niitä ja tuntea olonsa niissä hyväksi. Tämä puoli siis menee hyvin.

Sitten on se puoli, jossa huomaan ihan yllättäen olevani kotona yksin yötä, enkä osaakaan laittaa nukkumaan. Etten oikein tiedä, mitä minun pitäisi syödä, koska minulla ei ole henkilökohtaisia ruoka-aikoja, vain lastenruokinta-aikoja. Että pesukone ei tule täyteen, kun kukaan ei ole täällä tuottamassa pyykkiä, ja olen jo ehtinyt pestä kaiken.

Minulla on olohuoneessa verhot, joissa on isoja linnunpesiä. Tekee välillä mieli tarkistaa, onko niissä vielä munat tallella.

Taidan tarvita elämääni jotain suurempia mielihyvää aiheuttavia elementtejä kuin Prisman paistopisteen voisilmäpullat.

Taidan silti ensin leipoa juustokakun. Siihen on ihan vahingossa ainekset valmiina kaapissa.

Ensi viikonlopulle olen kyllä jo järjestänytkin itselleni mainiota seuraa, kulttuuria, ja elämää. Kyllä minä tämän vielä hanskaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti