perjantai 25. maaliskuuta 2016

Dr. Feelgood.

Vastentahtoinen salikäynti, suihku, kaksi isoa kuppia kahvia ja Pirkka kuningatarkääretorttu vaniljakastikkeella ovat elvyttäneet oloani. Minulla on myös excel-taulukossa lista asioista, jotka minun tulee tehdä seuraavan neljän päivän aikana jotta tuntisin oloni kunnolliseksi. Se ei ole pitkä eikä epärealistinen lista, ja ne ovat vain asioita, joiden toistuva suorittamatta jättäminen ajaisi minut taloudelliseen ahdinkoon, epäsuittuun tilaan tai muuten epätoivottuun paikkaan elämässäni. Joten olisi ihan hyvä, että vain suorittaisin ne, vaikka hampaat irvessä ja hitaasti.

Tein myös ihan hyvää ruokaa Kaunomielelle ja itselleni; possua, punajuuurta, porkkanaa, perunaa. Palsternakka oli loppu. Diiva on sukuloimassa. Kaunomieli lukee pääsykokeisiin, eikä mm. siksi ole. Kaunomieli lukee aina yhden luvun, ja sitten katsomme episodin New Girl -sarjasta. Kolmas tuotantokausi ei ole yhtä hyvä kuin kaksi aiempaa. Tuonkin katsominen saa minut silti haluamaan otsatukkaa (minulla on huonompiakin mielihaluja), ja myös tummennosta hiuksiini. En haluaisi haluta sitä. Olen ollut niin helpottunut juurikasvuksettomuudestani. Ja onhan se jonkinlainen pieni ekoteko.

Grooming. Sitä minä nyt vähän kaipaisin.

Täytyy todeta, että Pirkka kuningatarkääretorttu ei ole enää entisensä. Silloin joskus kauan sitten, kun minulla oli aina torstai-iltaisin yhdeksältä treffit Pirkan ja dr. Luka Kovacin kanssa, pohjan koostumus oli pehmeämpi ja sitkaampi, pumpulimaisen myötäileva ja kostea. Valkoinen, viileä kräämi oli kiinteää, lohkeavaa, ja se kiertyi hillon ympärille tuhtina pyörteenä muodostaen koko tortun jykevän ja sielukkaan ytimen. Hillokin oli syntisemmän makeaa, sen tumma vivahde loi viiltävän kontrastin vaniljan viileydelle.

Olenko kertonut siitä yhdestä kerrasta, kun söin kääretorttua (Boström, samanlainen vähän liian kuohkea ja höttöinen kuivakas kakkupohja kuin uusissa Pirkoissa) vaniljakastikkeen kanssa, jonka seurauksena minulle piti soittaa ambulanssi? Tässä ei ole nyt mitään liioittelua. Piipaa-auto tosiaan kävi meillä, painelivat vatsaani, mittasivat verenpaineen ja ottivat sydänfilmin. He eivät keksineet mistä oli kysymys, mutta oma diagnoosini osoittautui myöhemmin oikeaksi. Se oli sappikohtaus, jonka toden totisesti aiheutti tuo kielletty hedelmä, kääretorttu-vaniljakastike-kombo. Syy, miksi kipu ei näyttänyt sijaitsevan sappeni kohdalla, oli se, että sappeni sijaitsi väärässä kohtaa torsoani. Se löydettiin myöhemmin kirurgisen aarteenetsintäoperaation seurauksena. Afrikan tähtenä toimi pienen luumun kokoinen sappikivi.

Puhelimessani lurkkii ehdotelma tapaamisesta. Väistelen ajatusta. En tiedä miksi. Ei kai ole pakko, jos ei halua? Mutta miksi en muka haluaisi? Haluan mieluummin olla kotona, viikata mustat paitani siistimmin piironginlaatikkoon ja ehkä leipoa jotain, johon pitää käyttää paljon kermaviiliä.







4 kommenttia:

  1. Kermaviilileivonnaiset on hyviä. Käytin eilen yhden purkin taikinaan ja toisen täytteeseen - tosin eri leipomuksissa. Onneksi sattui olemaan kaapissa, vaikka olishan ne kaupatkin ollu auki...

    VastaaPoista
  2. Ei oo pakko jos ei halua. Minä en halua tavata ketään tänä pääsiäisenä enkä siis lähde kyläilemään minnekään. En myöskään ole kutsunut ketään meille eikä kukaan tule kutsumatta.

    Kermaviilileivonnaisista tulee vesi kielelle. Nyt kun kaupat ovat auki huomennakin niin taidan mennä ostamaan kermaviiliä - - -

    VastaaPoista
  3. Voi jospa viininmaistelijoiden heimo tietäisi millaisen asiantuntijan he ovat menettäneet! :D
    En ole eläissäni lukenut yhtä hienoa ja tyylikästä kääretorttuarvostelua joka itseasiassa oli niin asiantuntevan houkutteleva, että nyt tekee julmetusti mieli jotain makeaa.

    Rakastuin erityisesti tähän kohtaan: "Valkoinen, viileä kräämi oli kiinteää, lohkeavaa, ja se kiertyi hillon ympärille tuhtina pyörteenä muodostaen koko tortun jykevän ja sielukkaan ytimen".

    <3

    VastaaPoista
  4. Kääretorttu on sangen aliarvostettu leivonnainen näinä päivinä, kun kuppikakut, mudcaket ja juustokakut ovat paljon trendikkäämpiä. Kermaviili odottelee vielä kaapissa kohtaloaan... mitähän sille keksisi...

    VastaaPoista