sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

My Royal Doulton with hand painted perrywinkles.

Syön jälleen. Kokeellinen ja vääräoppinen paastoni kesti noin kuusi päivää. Paino heilahti alas 4,3 kiloa, minkä varsin hyvin tiedostan olevan mahdollisen hetkellinen ilmiö, kuten kaikki muutkin aiemmat painonheilahdukseni tuohon suuntaan, mutta ajattelin asian ehkä kiinnostavan teitä. Muina havaintoina ihoni on aivan erilainen kuin vielä viikko sitten, ja maksani on selkeästi saanut tehdä kaivatun kevätsiivouksen - kerralla nurkista ulos kaikki vanhat glykogeenit, pintojen puunaus, ja uudet sisään vasta sitten.

Minulla ja maksallani on läheinen suhde.

Toivon erityisesti tämän kokemuksen tönäisevän suhdettani ruokaan taas piirun verran arvostavampaan ja kohtuullisempaan suuntaan. Että vähempikin riittää, ja että ruoka itsessään on nautinto, ei vain jälkiruoka.

Luulen, että otan paaston tavaksi ja ensi kerralla suunnittelen ajankohdan vähän paremmin. Ja olen oikeaoppisempi. Omaan track recordiini verraten olen silti ihan tyytyväinen suoriutumiseeni. Tämä tuntuu minusta hyvin luonnolliselta tavalta toimia. Minulla on aina ollut kesäisin joku sellainen kausi, että ruoka vain ei mene alas n. viikkoon, taipumus on ollut vahvempi tai lievempi. Nuorena muistan, että join jonkun viikon vain omenamehua ja yritin kyllä syödä, mutta se ei onnistunut. Nyt siis vain en enää rimpuile vastaan.

Nyt kun syön, voin olettaa pystyväni tänään tekemään muutaman ns. paperiasioihin liittyvän toimenpiteen, ohentamaan Diivan latvoja turvallisesti ja suhtautumaan elämään muutenkin älyllisenä toimintona.

Kävin eilen siellä oudolla kirpputorilla, josta aina löytää etsimänsä. En itse etsinyt mitään, mutta kun tämä



tuli vastaan, luulen, että minulla siis on sille käyttöä lähiaikoina. Sisäinen Hyacinth Buckét'ni voi nyt ryöpsähtää pintaan milloin tahansa!

Kaunomieli etsi kesäpaitoja. Olisin löytänyt niitä hänelle n. kuusi, mutta eivät kelvanneet. Ehkä vain luulin tietäväni, mitä hän etsi. Kirpparointi on silti hyvin hauskaa.

2 kommenttia:

  1. Se on kumma, miten lapsille ei kunnon nätit vaatteet kelpaa, ja sitten ne valikoi jotain ihme rättejä, joita mie en niille kuunaan ostaisi. Ostan kuitenkin, kun kerran haluavat. Mutta viimeks löysin kirpparilta itelleni kumivarusteita - saappaat ja jumppakuminauhan. Olisin voinut ostaa tuollaisen Hyacinth -mekonkin, jos olis vastaan tullut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunomielen vaatemaku on keskimäärin erikoinen, mutta käyttäisin heti ainakin puolia hänen vaatteistaan jos vyötäröni olisi asiasta samaa mieltä. Nykyään olen mukana ostoksilla yli-innokkaana konsulttina, en enää rahoittajan ominaisuudessa.

      Poista