Kesä Esplanadin on kovin lyhyt.

Yritin eilen kirjoittaa tänne, mutten jaksanut. Tuntui hassulta. Ihan vain höyryt jäljellä tässä tankissa ennen kesäloman ensimmäistä erää.

Ostin pullon aitoa shampanjaa. Lahjaksi, ja virman rahoilla, joten ei hinta kirpaissut. Lahjansaaja on pienet kuplansa ansainnut, laatu vain paranee vanhetessaan. Juhlallinen olo Alkossa, myyjäkin katsoi hienon arvostavasti.

Kävin elämäni ensimmäisessä taloyhtiön kokouksessa. Oli sen verran viihteellinen tilaisuus, että katson saavani vastikkeelleni entistä enemmän vastiketta. Paikalla oli mm. asianajaja, joka kertoi kahdesti tai kolmesti työkokemuksensa määrän vuosina, varoitteli meitä kaikkia vahingonkorvauksista ja jossain vaiheessa kaivoi lompakostaan seteleitä ja lateli ne isännöitsijän eteen pöydälle. Jos vaikka miettii vanhoja tv-luvan aikoja, ja mitä vaikkapa keskivertokesäkuun ohjelmistosta on tullut kulloinkin pulitettua tarkastajan pelossa, olen hyvin tyytyväinen sijoitukseeni.

Oli ihanaa kuunnella todella pitkä ja perusteellinen kertomus tulevasta piha- ja julkisivuremontista. Nautin joka hetkestä. Kerrotut asiat olivat niin konkreettisia, järkeenkäypiä, hyvin perusteltuja, omakohtaisesti kiinnostavia ja jopa historiallisesti kiehtovia. 1500-luvulla tässä on ollut jonkinlainen kosteikko ja joku senaikainen rakennus, ja koska senaikainen tori on usean sadan metrin päässä, olimme siis syrjäistä laitakaupunkia.

Oli myös mukavaa, kun paikalla oli erilaisia ihmisiä. Vanhoja ja nuoria. Tunsin yhden naisen ennestään, tai ainakin luulen tavanneeni kerran. Tapaan nykyään aivan liian vähän ihmisiä muuten kuin työni kautta. Tilanne on ollut sama jo vuosikausia, enkä tee juurikaan mitään sen muuttamiseksi.

Nyt vakava vaatekaappikatsaus.

Olen lähdössä sukuloimaan ja kaveroimaan ja lomailemaan. Näen perhettäni, (johon lasken mukaan myös tämän kaverin) melko harvoin, ja yleensä aina kesällä. Olen innoissani ajatuksesta että pääsen metsään, polttamaan järjettömän kokoista kokkoa aamuyöhön asti, värjöttelemään nihkeään mökkiin sadesäällä, juhannustansseihin järven rannalla olevalle lavalle, terassille juomaan valkoviiniä ja vichyä, vieraaseen mutta tuttuun kaupunkiin. Tulee sellainen viikko, josta unelmoi koko talven. Unelmissani minulla on sandaalit, keveitä hulmuavia hippipaitoja, kuviollisia mekkoja, shortseja, kaprihousuja. Sitten toisaalta mietin, että näen kaverini piitkän ajan jälkeen, ja luuleekohan hän, että minulle on nykyään tyypillistä pukeutua khakinvärisiin kaprihousuihin ja valkoiseen pellavapaitaan tai vaaleansinisiin farkkushortseihin ja keltaiseen toppiin, jossa on sievä nappilista edessä ja pienet puhvihihat niinkuin Lumikilla? Luuleekohan hän, että en ole enää se sama ihminen, joka pukeutui lähinnä mustaan ja valkoiseen, ja joskus vähän siniseen, muttei koskaan sinisiin farkkuihin, koska ne olivat niin mainstream? Pitäisikö minun siitä syystä pitäytyä myös kesällä enemmän sen pahan äitipuolen tamineissa? Entä jos törmään yläasteen ihastukseeni, ja hän ei tunnista minua, koska näytän vähän auringon takia punottavalta ja onnellisesti hymyilevältä yksinhuoltajaäidiltä?

Miten olla yhtä aikaa tosi viilee exnahkahousumustabarettigrungegootti, ja samalla käyttää kaikkia trendikkäitä kesäunelmavaatteitaan?

Toisaalta aina kun lähden reissuun, mihin tahansa reissuun, haaveilen, että minulla on tosi vähän tavaraa matkassa. Erityisesti nykyisin, kun minulla ei ole riuskaa miestä nostelemassa tavaroita takakonttiin ja sieltä pois. Ihan vain pari vaatetta olisi hyvä, sellaisia paitoja joita voisi pitää rantamekkona ja pillifarkkujen kanssa ja yöpaitana. Reissun viimeisenä iltana tuommoinen paita käytännössä hiutuisi puhki, eikä sitä tarvitsisi kantaa kotiin asti, ja ensi kesänä olisin oikeutettu Ihan Uuteen Kesäpaitaan.

Ainakin kaksi tuollaista monikäyttöpaitaa löytyy, toinen vuodelta 2007 ja toinen tältä keväältä, ja mietin, että yhdelläkin pärjää, mutta kummalla. Voisin mökillä huuhtaista sen aina järvivedessä ja kuivattaa rantakoivikossa. Lisäksi mukaan yksi kesämekko, sellainen, jolla voi käydä tansseissa ja terassilla ja Kiasmassa. Mutta mikä niistä neljästä? Mikä viidestä neuletakista? Vai se farkkutakki, joka on ihan ok kesätakki, mutta vähän outo työpäiviksi. Onko se riittävän lämmin ja mukava teltassa nukkumiseen, jos se on ainoa pitkähihaiseni?

(Tiedän toki, mikä olisi käytännöllistä, mutta minusta ei tule ikinä sellaista matkailuautoihmistä, jolla on reisitaskuhousut ja fleecetakki ja Suomen Luonnonosuojeluliiton hyvälaatuinen ja kestävä t-paita.)

Entä kaikki ne ihanat vaatteet, jotka tällä tekniikalla jäävät kotiin, ja jotka eivät sitten pääsekään mukaan toteuttamaan kesäunelmaani? Mitä ihmettä ne siellä piironginlaatikossa tekevät, jos ei nyt, niin koska sitten? Entä ne avokkaat, joilla on älyttömän hyvä kävellä myös mukulakivikaduilla ja jotka näyttävät hyviltä myös pillifarkkujen kanssa, pitäisikö ne jättää kotiin, jos kerran on pakannut täydelliset sandaalit ja converset jotta on tarvittaessa rock-uskottava ja urheilua ja patikointia varten kävely- ja/tai juoksulenkkarit ja crocsit outoja rantavesiä varten ja ne vaaleanharmaat kesäkengät, jotka näyttävät tosi hyvältä mekon kanssa ja joita tulee excelin mielestä liian vähän käytettyä kun ne eivät ole viidessäkään vuodessa vielä paljon halventuneet ja ne toiset sandaalit, joita pitäisi myös käyttää, tai excelini pillastuu, ja niitä nyt ei ainakaan käyttäisi kuin kesällä ja lomalla, koska ihan pikkaisen repsottavat kärjestä, ja sitten olisi vielä todellä monikäyttöiset balleriinat, jotka on nimenomaan suunniteltu hauskoissa tilaisuuksissa väsyneillä jaloille ja jotka taittuvat kivasti vaikka taskuun.

Joitain vaatteita ja kenkiä tulee tosiaan käytettyä vain kesäisin, hyvin lyhyenä aikana, ja minulla on vähän huono omatunto siitä, että omistan suhteessa niin paljon kesävaatteita. Haluaisin olla järkevä ja taloudellinen, ja suunnata vaatebudjettini excelini viitoittamalla tavalla, ja tällöin minun pitäisi ostaa kaikkein eniten eleettömiä farkkuja ja suoria housuja ja mustia toppeja ja harmaita neuletakkeja ja hyvin istuvia alusvaatteita ja matalakantaisia kenkiä. Kesähepeneissä on mukana paljon enemmän unelmia.

Löysin itseni eilen vaatetusliikkeestä. Se oli vahinko, ihan vain sosiaalinen toiminto, enkä oikeastaan tajunnut asian johtavan toiseen, ja minut vaatetusliikkeeseen. Tajusin jo mennessäni, että tapahtuman funktio on pielessä, vaikka se muuten olikin ihan hauska idea.

Ryhdistäytyin, tein mentaalisen katsauksen Exceliini, ja muistutin itselleni elämän perustotuudet. En tarvitse enää yhtään kesävaatteita, koska nykyisetkään eivät mahdu kaikki yhtä aikaa sadan käytössä olevan vaatteeni joukkoon. Yritän kovasti käyttää ensin loppuun valkoiset pellavaiset kaprini ennen kuin siirrän tilalle varakaapista ne khakinväriset. Henkisenä evakuointisuunnitelmana hoin mielessäni mantraa, että todistettavasti vaatekaappini kaipaa lisää vain ja ainoastaan mustia paitoja (sekä arki- että juhlakäyttöön). Ei siis mekkoja, ei kolmatta farkkuhametta (käytän vain yhtä, vaikka se toinenkin on ihan hyvä, huomasin eilen), haaremihousuja, ei printtikuosisia toppeja (no ehkä jotain oikein kivan muotoisia voisin aina harkita. Tai jos tulee vastaan täydellinen mekko). Ei neuletakkeja, paitsi ehkä yksi musta. Ei edes farkkuja, niin uskomatonta kuin se onkin. Minulla on nyt kahdet farkut käytössäni, ja muutamat talvekkaammat kaapissa. Käytössä olevat ovat hyvänmallisia ja ehjiä, ja en ylipäänsä käytä edes kaksia farkkuja yhtäaikaisesti, edes talvella. Minulta vaatii suunnatonta mielenlujuutta vain odottaa tyynesti, että farkunpersaukset kuluvat puhki, ja vasta sitten kävellä 650 metriä lähimpään KappAhliin ostamaan uudet. Pelkään, etten löydäkään hyvinistuvia farkkuja enää, jos en koko ajan tarkkaile sellaisten satunnaista ilmiintymistä kaupan hyllylle.

Kyllä, tämäkin on addiktio. On hullua haluta, että vaatteet kuluisivat, vain jotta saisi ostaa.

Tuo perusteeton vaatteiden löytymättömyyden pelko johtuu myös ylipainosta. Olen laihtunut sen verran, että minun pitäisi jo pystyä luottamaan siihen, että farkkuja löytyy. Paitojen suhteen olen niin ranttu, että pieni tarkkaavaisuus sallittakoon vielä toistaiseksi.

Suunnattomaksi onnekseni en eilen löytänyt kohtuullisenkokoisesta ostoskompleksista yhden yhtä itseäni miellyttävää vaatetta. Dodged the bullet. Toisaalta olisi varmaan myös hyvin onnellinen, jos olisin löytänyt kohtuullisenhintaisen mustan terassipaidan. Unelmassani minulla on juuri sellainen. Myös talviunelmassa.