Tänään viimeistä kertaa töistä tähän kotiin Diiva kyydissä. Lauloimme One republicin biisejä pimeässä. Tulee näitä matkojakin ikävä, vaikka ne ovatkin suuri syy siihen, miksi muutto on välttämättömyys.
Hel-vet-ti olen kyllästynyt paasaamaan tästä muutosta kaikille vastaantulijoille, melkein yhtä rasittavaa kuin se, että kesäaikaan aina kohdatessa kysytään, milloin pidät lomaa, vaikkei sillä olisi mitään merkitystä kysyjälle. Tai että syksyllä huokaillaan, että ihanaa kohta saa polttaa kynttilöitä.
Pitäisi pitää taskussa kynttilä ja tulitikut tuollaisia hetkiä varten. Laittaisin palamaan aina tuon kommentin kuullessani.
Mutta oma vikani, kun olen mennyt avautumaan julkisesti yksityiselämästäni.
Tänään sentään kävin innostavan kahvipöytäkeskustelun Euroviisuista. Mikä on seuraava teema, jolla pyritään kohahduttamaan? Vähäpukeiset naiset, vähäpukeiset miehet, seksuaalivähemmistöt ja heidän oikeutensa ovat jo niin kypsää kauraa. Oletamme näkevämme keväällä naisia marssimassa bareteissa ja armyhenkisissä asusteissa ja lapsikuoroja laulamassa rauhan puolesta.
Euroviisukeskustelun innoittaja oli Diiva, joka on löytänyt viikseyden ilot. Hän esitti koulussa nuorta ammattikoulussa opiskelevaa miestä, asiaankuuluvasti pukeutuneena ja asustettuna (haalari, lippis, autonavaimet, nuuska, viikset). Vielä illallakin hän siveli viiksiään arvostavasti ja mainosti niiden korostavan hänen silmiään.
Huomenna firman pikkujoulut. Tilasin hienot kengät kirjeystävältäni herra Zalandolta. Ne saapuivat hienosti ajoissa kauniissa prinsessaponipaketissa, mutta valitettavasti kokoa liian pieninä. Häälyn kokojen 39 ja 40 välillä, ja se on jopa häiritsevämpää kuin muu lievä bipolarisuuteni.´
Eli vanhoilla mennään. Kenkien ja omistajan lisäksi myös mekko on vanha, mutta se on sentään yksiselitteisesti ihan hieno. Vanhat avokkaat ovat sen sijaan tylsät. Omistaja vähän ryytynyt. Taidan laittaa päähän glitterihatun (pienen ja höyhenisen), romua kaulaan ja ranteeseen. Tarjotkaa pari kossyvissyä, ja kyllä se siitä lähtee.
Mua ihan hävettää, kun siltä ainokaiselta ystävältäni kysyn, että millon se pitää lomaa, ja vastaus katoaa heti muistista :) sitten en uskalla koko kesänä ottaa yhteyttä, kun en kehtaa myöntää, etten muista... vaikka se takuulla ymmärtää. Mutta mie en ymmärrä, miksi mun pitää kysyä. Smalltalkin yritystä kai?
VastaaPoistaJust tänään aattelin onnellisena, että mun ei oo aikoihin tarttenu kuunnella työpaikan kahvipöytä- ym. keskusteluja aiheesta TTK, BB, Vain elämää, Salkkarit, Putous jne. kun oon aina ihan ulkona näistä ajankohtaisista "mielenkiintoisista" aiheista...
En minäkään koskaan muista mitä muut vastaavat. Ja ihan varmasti olen kohteliaisuutta tavoitellen kysynyt tuota joskus kahviautomaatilla itsekin. Mutta silti tänään nillitän kaikesta. Nyt pitäisi kaivaa se glitterihattu muuttolaatikosta, jostain niistä.
VastaaPoistaHauskaa iltaa!
VastaaPoistaKiitos! Oli hauskaa. Mutta nyt jo kotimatkalla.
VastaaPoista