keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Ja toinen yötä rakastaa.

Nyt iski edustusväsymys. Siis kodinedustus, kaikkien näiden näyttöjen jälkeen. En jaksaisi enää yhtään hinkata vessan lattian kaakeloiduista kulmista nöyhtää todistaakseni, että olen edennyt kivikauden luolanaisesta aivan sivistyneeksi, säännöllisiä elämäntapoja ja henkilöhygieniaa harjoittavaksi yksilöksi. En jaksaisi onkia irtonaisia villasukkiani sohvien ja pöytien alta pois ryhmääntymisleikeistään. En kiillottaa keraamista liesitaloa tai eteisen välioven lasiristikoita. Olen tosi huono saamaan aikaan oikeasti tahratonta jälkeä, aina jää joku viiru tai sormenjälki tai nöyhtä.

Huomenna kuntotarkastus, hitaasti mutta varmasti raahaan tätäkin urakkaa tunti tunnilta eteenpäin. En millään viitsisi. Minulla on harvoin näin laiska ja vastentahtoinen olo, eikä tämä ole mitään tiedostamatonta muutosvastarintaa.

En kuitenkaan imuroi, en pyyhi pölyjä, en pöyhi sohvatyynyjä, mutta vastailin kyllä kiltisti pitkään listaan kysymyksiä siitä, mitä hyönteisiä olen majoittanut, minä vuonna kattotikkaat irtosivat lumikuormant takia ja mitä itse seuraavaksi korjaisin, jos en muuttaisi. Luuni. Kokosin pöydälle odottamaan vinon pinon rakentamiseen liittyviä asiakirjoja, rakennepiirustukset ja kaiken mikä nyt vaan saattaisi kiinnostaa kuntotarkastajaa. Tyhjensin allaskaapit papiljoteista ja vesipyssyistä. Äh. Nyt muistin vielä yhden tarkistettavan asian.

Eilen osallistuin asiakaskyselyyn. Menin Yleareenalle, ja minulta kysyttiin, olinko tyytyväinen käyntiini. No en ollut! Downton Abbeyn uusinta jaksoa ei löytynyt sieltä. Syy oli se, että olin kaksi tuntia etuajassa, mutta en kyllä silti pystynyt mitenkään vakavalla naamalla väittämään olevani jollain mittapuulla tyytyväinen. En ole aikoihin odottanut mitään niin kiihkoissani kuin Downton Abbeyta eilen. Lopulta kello tuli yhdeksän, ja sain kokea täyttymyksen. Jakso sisälsi jopa klassisen tulkinnan siitä hetkestä, kun joku sanoo jotain kohahduttavaa, jonka jälkeen joku muu henkilö sivusta vasemmalta sanoo "shall we have some tea in the sitting room?"

Minä niin rakastan brittiaksenttia ja pukudraamoja, ja ihmisiä jotka tietävät aina miten käyttäytyä. Forsythen taru on vallan upea, en lakkaa hämmästelemättä sitä, miten ihmiset siinä aina kohdatessaan ja erotessaan seistä patsastelevat ja toistelelevat "Mr. Forsythe" "Miss Forsythe", nyökkääävät lähes huomaamattomasti ja hymyilevät hieman toisesta suupielestään omahyväisen näköisinä, ja kaikki näyttää niin sujuvalta ja asiaankuuluvalta. Minä en tietäisi, milloin pitää sanoa how do you do, milloin siihen pitää vastata ja milloin ei, ja mitä ihmettä se nimien hokeminen milloinkin tarkoittaa. Olen aivan riittävän eksyksissä nykyaikanakin vastaavissa tilanteissa, saatikka sitten jos pitäisi muistaa kunkin kanssapatsastelijan aatelisarvo.

Tämä on taas niitä viikkoja, jolloin sisäinen metsäläiseni haluaa vetäytyä riittämättömän auringonvalon närkästyttämänä kiven koloon odottamaan kevättä. Viihtyisin kivenkolossa varmaan paljon paremmin kuin altistuessani kanssakäymiselle.



9 kommenttia:

  1. Kodinedustaminen käy totisesta työstä koska siinä saa hinkata hammasharjan kanssa sellaisiakin paikkoja joita nyrpeät ostajaehdokkaat tuijottavat päästäkseen lausumaan hintaa alentavia kommenttejansa. Ahneita kitupiikkejä kun ovat niin kaikkea täyty dissata.

    Kivenkolo- mentaliteetti näyttää riehuvan pitkin Blogspheren laajoja aavikoita sillä yksi jos toinenkin haluaisi unohtaa sivistyneen maailman ja sen vaatimukset - mukaanlkukien minä. Just nyt ei kiinnosta sen paremmin ihmiset kuin mikään muukaan.
    Vaan jaksamista sulle toivotan sillä vielä tulee niitä parempiakin aikoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, hammasharjaa olen käyttänyt myös. Kyllä tämä tästä!

      Poista
  2. Kyllä! Nuo "kahden kerroksen väkeä" -jutut käyttäytymisetiketteineen on ihan huiman kadehdittavia. Aina jopa solvauksiin löytyy sivistynyt vastaus. Samaa tyyliä on Murdochin murhamysteereissä. "I would be delighted!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Downtonin Lady Mary on mun idoli, tosi jäykkäniskainen britti, ja silti itsenäinen ajattelija. No ehkä se Grand mama on kuitenkin vielä kovempi luu.
      Kahden kerroksen väkeä on vielä katsomatta kokonaan, löysin sen vasta Netflixistä, seuraavat viikot pelastettu, jee!

      Poista
    2. Ai, sekö on Netflixissä!? Jee, hyvä tietää, jos tulee joskus katsottavasta pula :)

      Poista
  3. Täällä alotetaan kämpän myynti joulun jälkee. Ei siivota, korkeintaan tuuletetaan ja tinkaajille sanotaan että; minähän en köyhille myy.

    VastaaPoista
  4. Ai sen voi tehdä noinkin, olisipa joku kertonut aiemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Velipoika kerto, hän on vuosia myynny ihmisten koteja. :) Loppujenlopuks ainoo millä on merkitys, on sijainti.

      Toivottavasti sun kodinvahto sujuis joutusaan, ilman hiuksien repimistä ja hammasten kiristelyjä. :D

      Poista
  5. Juu, ei ole tapana kirskutella :-) nyt vain ollut joku mielialanvaihtoviikko. Kyllä tästä selvitään!

    VastaaPoista