sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Carpe diem.

https://www.youtube.com/watch?v=DBM5HaVSTT8

Eilen juhlittiin tyttöjen kanssa. Pynttäydyimme kirjaimellisesti parhaimpiimme, kukin omalla tyylillämme, näytettiin hyvältä ja syötiin hyvin. Kaunomieli valitsi paikan, koska lähtökohta juhlinnalle oli hänen aikuistumisensa, jonka suhteen on siis tapahtunut muidenkin virstanpylväiden silmissä vilisemistä kuin meloninraadon siivoaminen eteisestä. Viikinkien pidot siis, luonnon antimia ja erityisesti lihaa monessa muodossa. Diiva ei tykännyt, närppi kanasalaattiaan, mutta piti hienosti mölyt mahassa. Kerran pulautti rucolan takaisin suusta lautaselleen.

Kymmenen minuuttia ennen juhlapaikalle saapumista sain puhelun, joka antoi myös lisää syötä kilistellä kahteen pekkaan piccolopullo kuoharia. Diiva kilisteli vedellä, mutta tunnelma oli kupliva.

Juoma oli tarpeen ihan hermojen rauhoittamiseksikin. Muuttomme taitaa nyt toteutua, eli maalaismaiseman poeettinen idylli vaihtuu Oulu-cityn urbaaniin sykkeeseen. Kosmiset virtaukset ovat jo jonkin aikaa hilanneet itseään asetelmaan, jossa muodostavat kiitoradan tälle elämänmuutokselle.

Aterian jälkeen Diivalle järjestyi kyyti kotiin, ja jatkoimme Kaunomielen kanssa katsomaan Stand-uppia Oulun parhaalle rokkiklubille, eli menimme ihan oikeaan baariin. Tokihan aikuistumisillan ohjelmaan pitää kuulua jotain aikuisille etuoikeutattua toimintaa. En luule, että meitä luultiin siskoksiksi.

Stand-up oli ihan laadukasta, tykkäsin kun ei ollut liikaa isojen nimien hypeä, ei mitään teemaa, ei isoa spektaakkelia vaan oltiin asian ytimessä. Viisi miestä, hauskat jututu, tosin jutuissa jonkinasteista tautologiaa mitä tulee naisiin. Ihan kuin suomalaiset miehet pelkäisivät puhua naisista moniulotteisesti. Tai sitten he vain käsittävät naiset hyvin yksiulotteisesti. Nainen joko antaa tai ei anna, ja siitä saa rajallisesti materiaalia juttuihin. Yksi sentään mainitsi avopuolison myös maksavan puolet vuokrasta.

Yleisöä noyryytettiin ja osallistutettiin hitusen enemmän kuin mitä muistan aiemmista stand-up -kokemuksistani. Yleisön mukaan ottaminen paljastaa koomikon tilannetajun ja älyn nopeuden, mitä arvostan enemmän kuin etukäteen hienosti rakennettuja jippoja ja juonenkäänteitä. Ku ollaan hetksessä sisällä, paljastuu koomikon ajattelu, miten reagoi kun joku sanoo jotain yllättävää. Rehellisyys on kiinnostavaa Tokihan noitakin voi nuotittaa itselleen etukäteen, mutta parhaita tilanteita ovat, kun tapahtuu jotain yllättävää. Oli hauskaa.

Oulu on kaupunki, jossa on liikenneruuhka aina n. 16.05-16.20. Taidan siis siirtyä julkisten kulkuneuvojen käyttöön työmatkoillani. Siellä on myös ihmisiä, jotka harrastavat asioita ryhmissä, joihin on helpompi osallistua, jos kotoa lähteminen & kotiin palaaminen ei vie ylimääräistä reilua tuntia joka päivä. Ja kaikenlaista muutakin mukavaa. Jatkossa tyttärien on mukavampi tehdä asioita, kun äiti ei tule joka paikkaan mukaan autonkuljettajan ominaisuudessa. Käsi pystyyn kaikki alle 25- vuotiaat, haluaisittko äitinne mukaan joka paikkaan, aina? Tai edes sopia äidin kanssa jokaisesta menostanne, minne menette, kenen kanssa, millä kyydillä, ja mitkä suunnitelmat?

Eihän siinä sinänsä mitään vikaa ole, vaikka tietäisinkin. Pelkään vain tällä menolla joku päivä löytäväni meidät kaikki tilavasta kodinhoitohuoneestamme yhteisiin esssunnyöreihimme hirttyneinä.

Olen työstänyt tätä muuttoasiaa nyt jo niin perusteellisesti, ettei minulla nyt ole taskun pohjalla muuta suurta tunnereaktiota kuin ihan vain se terve itsesuojeluvaisto, joka huomauttaa, että tämäkin ratkaisu saattaa olla virhe jonka seuraukset minun on kannettava + maksatettava lapsillani, niinkuin kaikki heidän elämäänsä liittyvä, josta vanhemmat muka kantavat vastuun. Ihan mikä tahansa ratkaisu saattaa olla lopulta kumminkin väärä, vaikka järkisyitä puolesta olisi enemmän kuin vastaan. Pakko silti olettaa, että tämä ratkaisu on ihan ok. En vain voi olla varma, mistään.

Pitää käydä läpi kaikki tavarat, vielä kerran. Ei varmaan oikeasti tarvitsisi, se ei ehkä ole edes mitenkään tärkeää, mutta se antaa jonkinlaista hallinnan tunnetta tilanteeseen. Pitää sanoa heipat tälle talolle, joka oli iso toteutunut unelma. Johon liittyi myös muita unelmia, mutta minä en välttämättä ollut oikea henkilö niihin unelmiin. Nyt tänne muuttaa perhe, jolla on omat unelmansa. Luulen, että niihin ei kuulu kaikkien seinien maalaaminen valkoiseksi tai greigeksi, ja seinille kirjoitetut muistutukset siitä, että tämä hetki on tässä, ja tässä, ja tässä taas uusi, ja tässä. Saavathan he sen tehdäkin, mutta minä kuvittelen vakaasti, että he erityisesti tykkäävät siitä, että keittiön seinät ovat tumman orvokinsiniset. Kun tiskikonetta täyttäessä seinälle kippaa puoli mukillista kaakaota tai mustikkakeittoa, se on erityisen seesteinen värivalinta.

6 kommenttia:

  1. Huhhuijaa... voimia muuttorumbaan! Milläs mielellä lapset (ai niin, toinenhan oli jo aikuinen...) lähtee urbanisoitumaan?

    VastaaPoista
  2. Kiitos! (Ikuiset) lapset suhtautuvat asiaankuuluvasti järjellä ja tunteella, avoimin mielin. Tulipas tänään paljon typoja tekstiin, pahoittelen!

    VastaaPoista
  3. Muutot ovat henkisesti rankkoja kokemuksia ja varsinkin niissä tapauksissa joissa joutuu osallistumaan systereidensä muuttoihin. Mulla on kolem itseäni vanhempaa siskolikkaa joista kukaan ei ole ns. järjestyksen ihminen ja se tapa jolla he hoitavat asioitansa - muutot mukaan lukien - ovat asioita jotka saavat mut raivon valtaan. Muutto on nimittäin kivuton kokemus mikäli asiat sekä vanhassa että uudessa paikassa ovat hyvin organisoituja. Useimmin not ja muutaman tunnin hommaan saadaan tärvääntymään koko päivä ja jumalaton määrä tarpeetonta hikeä.

    Oulun yöelämästä....vieläkö siellä on se..ööö...Mr. Lanamäen? mesta pystyssä? Se ruumisarkkuja katossa - paikka?

    VastaaPoista
  4. Minulla on joku huima visio siitä, että muutto menee logistisesti sujuvasti. Tai ainakin ilman suurta epätoivoa. Huolellinen valmistautuminen on kaiken a ja o, ja sitähän tässä on jo tehty yli puoli vuotta.
    Ruumisarkuista tulee nyt mieleen Hevimesta, oliskohan se se? On pystyssä, en kyllä ole käynyt useasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hevimestako sen nimi oli?
      Radikaali sisustus siinä kumminkin oli ja muistaakseni itse ravintoloitsijaa mainostettiin varsin...hmmm...erikoisena miehenä.

      Poista
  5. En kyllä nyt ole ihan satavarma, mutta muistelisi nähneeni ruumisarkkuja Hevimestassa. Lanamäellä oli myös siihen aikaan kovin pahamaineinen karaokebaari, jossa tarjoilijat olivat kovin vähäeleisesti pukeutuneita. Olisikohan siellä ollut arkkuja katossa? En usko, että monikaan asiakkaista katseli niin korkealle.

    VastaaPoista