Vielä on toki muutama kurvi tiessä, ennen kuin uuden residenssin tupareita voi alkaa suunnitella. Mutta huomattavasti todennäköisempää tämä nyt on, kuin viime viikolla, tai sitä edellisellä, tai heinäkuussa.
Muuttaminen sarjana toimenpiteitä ei pelota. Olen tehokkaimmillani paineen alla. En tiedä olenko silloin millään inhimillisellä mittapuulla parhaimmillani, mutta hommat tulee ainakin tehtyä. Joidenkin aiheiden äärellä myös hidas kiiruhtaminen onnistuu. Joidenkin toisten aiheiden äärellä, kuten vaikkapa painonhallinnan, hitaus, tai siis nopeus puoliintuu puoliintumistaan, joten teoriassa nopeuden puoliintumisaika on ääretön vaikkakin lähenee nollaa. En silti myönnä lopettaneeni laihtumista. En vain ole uskaltanut käydä vaa'alla viikkoon.
Olen muuttanut melko harvoin. Monet muuttavat useammin. Ensimmäisen asuinpaikan muutokseni tein lähes kahden vuorokauden juna- ja laivamatkan kautta kantaen kaiken muuttamisen arvoisen omaisuuden selässäni kuin etana.
Laivalla tutustuin ystävälliseen ihmiseen, jonka kanssa juttelin syvällisiä lähes koko yön. Tämä ystävällinen ihminen tarjoutui heittämään minut aamulla autolla rautatieasemalle, mikä oli suuri helpotus oudossa kaupungissa metroilun sijaan. Tarjoukseen ei liittynyt minkäänlaista siveettömyyttä, mutta en tietenkään suosittele moista toimintaa ja sinisilmäisyyttä muille vastaavassa tilanteessa oleville 19-vuotiaille ihmisille.
En myöskään usko, että tuo enkeli maantiellä on tuon keikan jälkeen niin hövelisti tarjonnut apuaan ventovieraille. Tullivirkailijat tietysti pysäyttivät meidät, koska olimmehan me aika epäluonteenomainen pariskunta. Minun laukkuni erityisesti ronklattiin läpi huolella. Laukussani oli muutamia satoja erilaisia tabletteja folioliuskoissaan mutta ilman myyntipakkauksia. Hivenaineita, joita söin säännöllisesti, koska se oli minulle kotikasvatuksessani opetettu. Olin tietysti käytännön naisena purkanut ne kuljetettavaksi mahdollisimman pieneen tilaan.
Selitin useammalle virkailijalle rauhallisesti ja leppoisasti mitä mikin oli, kaikki aakkosten vitamiinit, seleenin, sinkin, kromin, magnesiumin ja erilaiset rohdosvalmisteet. Eihän minulla ollut mitään syytä hermostua.
Eniten päänvaivaa tuotti pieni pullo, joka sisälsi harmaata, likaisen näköistä nestettä. Pullossa olevaan tarraan oli tuherrettu jotain epäselvällä käsialalla. Selitin ruotsalaisille tullimiehille englanniksi, että kyseessä oli tuhkauute, jota isäni valmistaa polttamalla koivua ja uuttamalla siitä saatua tuhkaa viinaan. Hyvin mineraalipitoista, yum-yum, good for the skin and hair. Tullitäti oli pudottaa pullon hyppysistään "Your father's ashes!" hän vinkaisi.
Pääsin tietenkin läpi tullista kaiken omaisuuteni kanssa. Nykyisin, kun vastaan jo ihan itse terveydestäni ja
hyvinvoinnistani, en enää syö moisia määriä erilaisia mineraaleja tablettien muodossa.
:D
VastaaPoista