keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Light.

Tanssin minä edelleenkin. Maanantaina oikein kolme tuntia, hidasta ja hiipivää foksia. Se tuntui hienosti jaloissa, pakaroissa, yläselässä. Ehkä vähän käsissäkin. Eilen en ehtinyt, harrastin syömistä, kävin Prismassa pitkän kaavan mukaan Poika II:n toimiessa kuljettajanani. Katselin illan telkkaria yksin, en jaksanut hakea villasukkia vaan työnsin jalat sohvatyynyn alle kun ikkunasta veti.

Yöllä heräsin, ja muistin olevani kotona aivan yksin, Halasin kaikkia tyynyjäni ja tunsin maireaa tyytyväisyyttä. Jatkoin uniani ongelmitta. En enää ole uneton.

Jos tämän osaisin säilyttää, olisin todella taitava. Tuskin osaan kovin pitkään, mutta ajatus on herkullinen. Että on hyvä olla yksin ja välillä yhdessä, ja lisäksi voi nukkuakin.

Söin levyn suklaata, koska olen haaveillut siitä aika pitkään. Maraboun Japp. Ei tullut edes oikeastaan huono olo tai kuolemanpelko.

En ostanut eilen hienoa joogahupparia, vaikka se oli kovin entistengoottienvaate. Musta, valuva, ja armollinen vatsalleni. Se oli laatuisekseen tuoteeksi kallis, ja excelini mukaan olen hetkellisesti sijoittanut garderobiini riittävästi. Olen ostanut syksyn mittaan järkevähköt talvibootsit, uudet farkut niiden valheellisesti kadonneiden ja katalasti rikkimenneiden tilalle (eli siis farkkuja on yhdet vähemmän, mutta sitä ei huomaa). Ainakin neljä neuletta, muutaman muun kevyemmän yläosan ja mustia spagettiolkaintoppeja, joita voin käyttää niiden liian ohuiden neuleiden alla verhoamaan kalvaana jättikuuna mollottavaa omenavartalo-osiotani. Mustan trikoisen optinenharhamekon, jota minun pitäisi sovittaa uudelleen ja kokeilla siihen erilaisia asusteita. Sillä pitäisi mennä pikkujouluihin. Muutamiinkin, jos uskallan. Kokonaan kuminauhasta valmistetun puolihameen, joka on aika mellevä vaate, ja oloni on siinä perusteettoman itsevarma. Mustia alusvaatteita, enemmän kuin excelini sallisi, mutta kun en ehdi pestä pyykkiä riittävän usein.

Toissapäivänä hämmästyin, kun huomasin, ettei enää ole syyskuu. Olenkin ihmetellyt, kun nyt on jo lunta. Joulu tulee, mutta tuntuu jotenkin kaukaiselta ajatukselta, että siitä voisi stressata.

Eilen laitoin tiskikoneen pyörimään puolityhjänä, koska kahvikupit ja -mukit olivat loppu. En yleensä kykene moiseen.

Juuri nyt uskon, että ehdin varmasti jossain välissä imuroida ja käydä lenkillä.






2 kommenttia:

  1. "Kalvaana jättikuuna" :D
    Mie olen ostanu pari kivaa juhlavaatetta, mutta ei ole juhlia, minne pukeutua. Ehkä pukeudun kuopuksen koulun joulujuhlaan... viimeinen peruskoulun joulujuhla on se.

    VastaaPoista