Valssimies kertoi, että hänen äitinsä haluaisi tavata minut. Tuijotin häntä lasittuneesti, ja nostin korvalleni puhelimen, joka onnekkaasti alkoi matkan aikana juuri soida. Puhelun jälkeen puheenaihe oli onnekkaasti vaihtunut.
Tutustun mieluummin hassuihin, irrallisiin asioihin hänen elämästään. Tai oikeastaan en tutustu. Mitä vähemmän tiedän, sitä paremmin voin kuvitella asioiden olevan, jos kuvittelisin jotain. Kerron itsestäni anekdootteja ja outoja asioita. Kuten sen, miten aina unohdan nimeni ja lasteni nimet. Miten muutin vahingossa paikkaan, joka on kaukana kaikesta, ja löysin sieltä jotain tärkeää.
Sia laulaa makuuhuoneessa. Vähän liian kovaa, ja päähäni sattuu, enkä haluaisi mennä sinne vääntämään marsuni volyymia pienemmälle. Kohta pitää mennä lähemmäs makuuhuoneen ovea, koska roskakaapin huonosti huuhdellut paputölkit haisevat kohta tänne olohuoneeseen asti. Makuuhuoneen ovi on matkalla olohuoneesta keittiöön.
Pääni on kipeä, koska join liikaa alkoholia eilen. Tein sen aivan sinnillä, alkuun, mutta en enää ymmärrä, miksi jatkoin niin pitkään. Oli minulla hauskaa, mutta aamulla kun heräsin, päässäni kiemurteli pitkä rivi asioita, kysymysmuodossa. Suurimmassa osassa kysymyssanana oli miksi. Miksi tein niin? Miksi en tehnyt noin? Miksen? Miksi en kahdeksannella luokalla silloin tajunnut, että se oli tärkeää? Miksi söin niin monta palaa suklaata?
Join kahvia ja käteni tärisivät vähän. En pessyt meikkejä vieläkään pois, koska en halunnut nähdä mitä niiden alta löytyy. Valssimies hymyili minulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti