perjantai 4. marraskuuta 2016

Grass is green.

Yritän ryhdistäytyä. Tanssin hinnallakin minun on ehdittävä tehdä tiettyjä asioita elämässäni. Imurointia. ruuanlaittoa. Tölkkien ja purkkien ja kartonkipakkausten lajittelua SEKÄ kuljettamista pihan kierrätysastioihin. Kaunomielen pään haistelua. Sen lisäksi minun tulisi aamuisin ehtimän viimeistään tiettyyn bussiin, koska eilen tajusin, että vaikka tuosta vierestä kulkee busseja päntiönään, on olemassa poimu aika-avaruudessa, jossa kohtaa ei ilmiinny busseja, jotka kulkisivat työpaikkani vierestä. Ja tämä poimu osuu juuri siihen kohtaan, johon minä osun, jos olen hitusen myöhässä aamuisin.

Minun pitäisi herätä aamuisin hieman aiemmin, ja vastaavasti käydä levolle hieman aiemmin. Nykyisin osaan kyllä nukkua. Luulen, että siihen auttoi ihan yksinkertaisesti se, että määrittelemättömyys päättyi, ja olen nyt määritellyssä tilassa, joka yllättäen ei kuitenkaan ahdista minua kovin.

Eilen lähdin töistä hitusen ajoissa ehtiäkseni leipoa suklaakakun, jota en oikeastaan juuri nyt halunnut leipoa. Leipomiseen pitäisi olla aina inspiraatio, ja olen juuri nyt leipomisinsipiraatiottomassa tilassa. Kakku tuli yhteiseen illanviettoon, johon sitä oli minulta pyydetty, koska se on vegaani, ja siinä mielessä nähtävyys. Suklaakakku, joka on - no ei nyt terveellinen eikä eettinen, koska suklaa ei ole edes reilun kaupan suklaata - mutta yleisesti elämää helpottava, koska aiheeseen tutustuttuaan sitä voisi sitten ehkä kukin itsekin valmistaa ja tarjoilla kaikille ongelmavierailleen joka eivät yleensä voi syödä mitään. Kuten maitoa, munia, gluteeiinia, pähkinöitä.

Yritin tehdä kakun huolellisesti ja hätäilemättä, jotta se onnistuisi. Juustokakkumaisen pohjan kanssa meni vielä ihan hyvin. Sitten päätin, että vatkaan soijakermaa oikein pirun kauan, jotta siitä tulee mahdollisimman stydiä ja lohkeavaa.

Soijakerma vatkautuu parhaiten jääkaappikylmänä. Alku menikin ihan hyvin. Sitten monitoimikoneeni ylikuumeni, ja kuumensi kerman siinä samalla.

Suoritin kriisinhallintatoimenpiteitä ja damagekontrollia, enkä kokenut suurtakaan kodinhengettäryyden iloa ruusukuvioisesta esiliinastani huolimatta. Jossain näillä main Valssimies tuli paikalle, ehti nähdä vilauksen esiliinastani, ja pyysi minua pukemaan sen uudestaan ylleni. Pitääkö olla huolissaan?

Tänään menen töihin, jossa työpäivän päätteeksi syömme suklaakakkua, sekä n. 50-kertaisen määrän muita nyyttikestieineksiä. Nyyttäreissä on se paha puoli, että ihmiset eivät tajua tuoda tarjottavaa n. yhden hengen määrää, vaan kukin tuo apetta n. viidellekymmenelle. Minulla on nyt jo vähän huono olo. Tuosta tilaisuudesta lähden keikalle rock-henkiseen ympäristöön. Olen kovin sitä odottanut, mutta nyt oloni tuntuu hivenen ruuhkaiselta.

Taidan pukeutua mustaan koko päiväksi, se on rentouttavaa. Huomenna vietän pyhäinpäivää, ja pukeudun jälleen mustiin. Siitäkin tulee hauskaa.







2 kommenttia:

  1. The grass is dead, the gold is brown and the sky has claws
    mutta valssimies, halusiko nähdä sinut vaihteeksi pullantuoksuisena emäntänä sen sulavasti valssaavan kohtalokkaan naisen sijasta? :D

    VastaaPoista
  2. Eli pitää olla huolissaan. Apua. En halua kohtalokkaan tangonaisen alter egoni haihtuvan vielä pullantuoksuksi.

    VastaaPoista