maanantai 1. elokuuta 2016

Jotkut vinkuu, pitää tehdä liikaa.

Viimeinen lomaviikko alkoi. En saanut illalla taaskaan unta. Makasin valveilla, kuuntelin ilmaa ja nautin siitä ajatuksesta, että minun ei tarvitse mitään. Lopulta uni tuli, mutta pätkittäin. Se oli silti hyvää unta.

Aamulla seitsemän jälkeen heräsin jälleen siihen, että makuuhuoneen ikkunan takana on mies rapistelemassa ikkunanpieliä. Vaikka huputus ja telineet ovat jo pois, tuonne aina tämän tästä ilmestyy nostolava. Tekisivät kerralla loppuun tuon. Hivuttauduin sivuttain sängystä toppatäkkiini kietoutuneena ja livahdin keittiöön.

Join litran kahvia ja ohhottelin. Kaunomieli irvisteli ja murisi, hänen piti lähteä töihin, ja minä jäin kotiin. Tunsin syvää tyydytystä siitä, että asiat ovat joskus näinkin päin.

Hiukseni ovat likaiset. Näytän sellaiselta museon luolanaisvahanukelta. Persjalkainen, riippuvat rinnat ja kaikki. Puin kyllä nyt aamulla jonkin yöpuvuntapaisen päälleni.

Harkitsen, menenkö suihkuun, vai ensin lenkille. Tai en harkitse, maanittelen itseäni, ja vuoroin keksin tekosyitä. Minulla on tähän pitkään ihanaan leikkiin koko päivä aikaa.

Muutin exceliäni. Vaatteiden määrän rajoittaminen on lopulta kovin ahdistavaa, ja voi äärimmillään johtaa tilanteisiin, joissa luovun aivan käyttökelpoisista vaatteista vain keinotekoisen luopumisen tarpeen takia. Etenkin kesäisin, kun erilaisia tapoja pukeutua on monia, sataan vaatteeseen rajoittuminen saattaisi aiheuttaa sen, että pukeutuisin kesäisinkin mustiin paitoihin ja farkkuihin. Näin tapahtuukin välillä, koska tuollainen asu pukee minua paremmin kuin moni muu yhdistelmä, mutta silti, täytyyhän elämässä olla muutakin. Variaatioita. Vaikka niitä olisi harvoinkin.

Rajoitan siis itseltäni jatkosssa erityisesti vain paitoja ja toppeja, koska ne ovat ongelman ydin. Ostelen niitä koska minua ahdistaa, ja sitten ne jäävät joskus liian vähälle käytölle hintaansa nähden. Villatakkeja, alusvaatteita, farkkuja, hameita, mekkoja, kaikkea muuta käytän vallan riittävästi, jotta niiden hankkiminen olisi oikeutettua ja järkevää toimintaa. Tarkkeilen silti myös jatkossa niiden käyttötaajuutta, koska se antaa minulle näkemystä ja suhteellisuudentajua siihen, mitä minä oikeasti käytän, ja mitä en.

Tein pienen komeroinventaarion viikko sitten, ja kannoin kirpputoripöydälle kuusi kassillista tavaraa. Suurin osa ihan muista kaapeista kuin vaatekaapistani. Asia liittyy myös Kaunomielen tulevaan muuttoon. Huomasin tässä yhteydessä, että virheostosteni määrä on radikaalisti laskenut. Voin siis lämpimästi suositella kaikille maanisuutta ja exceliä elämänhallinnan perustyökaluna.

Diiva täyttää kohta kahdeksantoista. Se tuntuu kovin oikein ajoitetulta. Hän on järkevä ja ajatteleva, hauska nainen. Lauantaiyönä tulin kotiin vähän ennen yhtä. Linnasaari lainehti humalaisia ihmisiä. Edellisenä yönä joku oli heitetty sillalta veteen. Tappeluita, melua. Diiva ei ollut Kotona. Laitoin viestin. Ei vastausta. Soitin. Diiva vastasi, ja kertoi, että tulee kohta hakemaan takin, koska täällä ulkona alkaa olla kylmää. Olin hetken hiljaa miettien, mitä minun pitäisi äitinä tässä tilanteessa tehdä. En tehnyt mitään. Parin tunnin kuluttua Diiva kävi ilmoittautumassa palanneeksi.

2 kommenttia:

  1. Mä en pysty varmaan ikinä enää ostamaan uutta vaatetta hyvällä omallatunnolla, koska mulla on niin paljon esim. pitkä- ja lyhythihaisia teeppareita, että ne ei kulu loppuun. Vanhimmat on varmaan jotain 15 v vanhoja (päällä tälläkin hetkellä) mutta kun ne on ihan hyviä, niin... tässä ollaan. Jotkut kangaspaidat on viettäneet jo 20-vuotissynttärinsä. Ei hitsi, en tiiä mitä voi tehdä. En tee mitään.

    VastaaPoista
  2. Minullakin on kelpo varasto mustia trikoopaitoja, sellaisia, joita ei voi pitää sinällään, mutta lenkillä tai jonkin neuleen alla. Pitää alkaa käymään lenkillä kahdesti päivässä, jos aikoo tuon määrän saada kulutettua loppuun. Sellaisia kivoja, väljälinjaisia toppeja, joissa on jotain muuta katseenvangitsijaa kuin omistajan vatsamakkarat sen sijaan käytän nyhjäisiksi ja nyppyläisiksi tämän tästä. Ja ne on aina loppu.

    VastaaPoista