sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

But mama raised me good.

Hoitosuunnitelmani jatkuu omalla painollaan mallikkaasti. Suoritin tänään asioita, joita olen kirjoittanut excel-taulukkoon tämän päivän suoritettaviksi asioiksi. Ostin valtavan määrän vessa- ja talouspaperia. Säilykkeitä. Isomman läppärinkuljetusrepun kuin nykyinen ja katu-uskottavan näköisen pyöräilykypärän. Olen valmistautunut autottomaan elämään.

Suorittamista ennen vietin ihanan aamun tyttärien kanssa notkuen. Aamulla niitä oli muuten kolme, tai sitten näin heidät puolitoistakertaisena. Yksi katosi aamukahvin jälkeen. Kuuntelin Spotifysta Hipsteribrussisoittolistaa, tai siis yritin kuunnella, mutta minun oli siirtymän astetta raskaampaan tuotantoon jotta tunnelmani säilyi rentoutuneena.

En ehtinyt ottaa päiväunia, niin kuin olin haaveillut. Oikein suunnitellut. Saunoin, ja saunavuoron jälkeen kello onkin jo niin paljon, ettei torkkuja enää kutsuttaisi päikkäreiksi.

Tein muutoksia teksteihini saatuani laadukasta palautetta. Siinähän se ilta sitten vierähtikin. Ja keittiön siivoamisessa. Pyykinpesussa. Tekstiviestinomaisessa viestinnässä.

Kahdeltatoista yöllä puhelin soi. Olin aiemmin päivällä kaupassa käydessäni törmännyt ystävään vuosien takaa. Vaihdoimme puhelinnumeroita (myönsin kadottaneeni hänen numeronsa jossain vaiheessa), ja ehdotin, että mennään joskus lasilliselle. Hän siis soitti, ja ehdotti, että mentäisiinkö nyt sinne lasilliselle. Kävin noutamassa ystävän hämyisen lähiön parkkipaikalta puoli yhdeltä (kyllä, jos olen hiukset märkinä pyjamaa muistuttava asuste päällä menossa nukkumaan, olen hyvinkin alle puolen tunnin varoajalla mascarat ja korostushehkut kasvoillani täysissä pukeissa ja lähes kuivissa hiuksissa auton ratissa, selvästi kenen tahansa unelmanainen siis).

Kävimme lasillisella, josta ystäväni piti rientää seuraavaan tapaamiseen. On monia tapoja toteuttaa taiteellista vapauttaan parisuhteettomassa elämänvaiheessa.

Kyllä, juuri tätähän minä halusin elämältä. Spontaaniutta. Mutta kyllä minua nyt vähän väsyttääkin.

2 kommenttia:

  1. No nyt täytyy sanoa, että mulla olis jääny lasillinen väliin tuossa vaiheessa :) vihaan yöllisiä puhelinsoittoja, ja minusta muutenkin tulee raivohullu, jos minut herätetään kesken unien turhan takia.

    Paitsi ettei nytkään. Ilmeisesti olen tullut vanhaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäinen ajatukseni puhelimen soidessa oli, että nyt on jollain joku hätä. En tosin nukkunut vielä.
      Ajellessaani noutamaan ystävää mietin, että näinhän minä olisin nuorena toiminut. Hyppinyt innosta, kun tapahtuu jotain poikkeavaa ja jännää. Siksi kai lähdin, että toimisin samalla tavoin kuin nuorena. En tuntenut samaa intoa kuitenkaan. Mukava oli silti tavata häntä.

      Poista