maanantai 4. huhtikuuta 2016

Me mennään kovaa keke rosbergi.

Olen nyt virallisesti kaupunkilainen. Lähdin kotoa käymään R-kioskilla, ja unohdin katsoa peiliin lähtiessäni. Kaupunkiin. Maalaiset eivät lähde kaupunkiin katsomatta peiliin, he voivat kyllä lähteä käymään kompostilla tai kierrätyspisteellä, mutta eivät kaupunkiin.

Onneksi on sellainen aika, että vielä käytetään ulkotakkeja. Hiukseni olivat ponihännällä, näin sitten jostain kaupanikkunan heijastuksesta.

Nyt talvi on poissa. Olen kuin ihan vieraassa kaupungissa. Ihmiset kävelevät vastaan, näyttävät vierailta ja puhuvat outoja kieliä. Silmälasiliikkeen ikkunassa leijuu vaihtuvia sanoja ilmassa. Sellaisia oli lapsuuteni tulevaisuuteen sijoittuvissa elokuvissa. Tuuli heittelee roskia edestakaisin, seinät ovat ruostetta josta kuultaa kirjoitusta ja vanhoja valokuvia, ja toisista seinistä tippuu murtuvia tiilenpalasia kadulle asti. Joka paikassa on hiekkaa ja soraa. Tunnelma on postapokalyptinen.

Ensimmäisellä R-kioskilla kerroin haluavani ostaa Valtti-kortin ja siihen arvoa. Olin selvittänyt Internetistä, että nämä ovat tunnussanat, joilla pääsen sisälle Oulun julkisen liikenteen ihmeelliseen salaseuraan. Kuulin, että valitettavasti vain Keskustan toisen puolen R-kioskilla hoidetaan kaikki Valtti-kortteihin -asiat.

Kävelin siis sinne. Siellä ei kuitenkaan myyty kortteja, mutta heillä olisi sentään voinut ladata arvoa jo ostetulle kortille. Nokkelaa asiakaspalvelua siltä ensimmäisen kioskin tytöltä. Kortin voi ostaa Oulu Kympistä. Saattaa olla, että kemiani eivät kohtaa sen aukioloaikojen kanssa.

Mutta tulipahan käveltyä iltakävely postapokalyptisessä Oulussa.

Olen nyt autoton nainen, ainakin hetken. Pyöräilin töihin. Kyllä, se oli edelleenkin kivaa. Se kyllä jännitti vähän, olin henkisesti varautunut tinkimään mukavuudestani ja tyylikkyydestäni. Kaikki kauhuskenaariot eivät toteutuneet. Hiukseni olivat ihan ok, ei sen pahemmin länässä kuin usein muulloinkaan. Kasvoni punoittivat vain tunnin ajan terveen punaisina. Muistin ottaa deodorantin ja pyyhkeen ja housut ja paidan ja epäsymmetrisen pontson ja sukat ja vyön ja eväät mukaan, ja vaatteeni toimivat yhteen aivan riittävän hyvin, vaikken sovittanutkaan niitä aamulla ennen kotoa lähtöäni.

Olen väsyneempi. Haluaisin siivota vaatekaappini, vaihtaa talven sielläkin kesäksi, mutta aikaa on enää vähän, ja jalkani ovat väsyneet. Pitää kuitenkin laittaa pyykit kuivumaan, hyvä jos jaksan sen.


2 kommenttia:

  1. En kyllä muista aina kattoo peilistä kaupungille lähtiessä... mutta pitkässä tukassa on ainakin se hyvä puoli, että se ei sojottele kauheesti. Voi se vähän pörröttää kyllä.
    Ostin Pahiksesta tuubihuivin, johon tykästyin niin, että se on mulla päässä melkein aamusta iltaan sisällä ja ulkona. Ei tarvi harjata tukkaakaan kuin joka toinen päivä... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkät hiukset on tosiaan helpompi pikakunnostaa jos ovat huonosti - vetää ponnarille tai klipsulla kiinni.

      Poista