torstai 7. huhtikuuta 2016

You can leave your hat on.

Kahdeksan 25 minuutin urheilusuoritusta neljän päivän sisään. Reiteni valtaavat kohta maailman pullistellessan ylpeydestä. Kumpa pyöräily olisi enemmän kokovartaloliikuntaa.

Olen ihan venytellytkin kinnertäviä lonkankoukistajia ja pakaroitani. Ja niitä reisiä.

Olen jo kahdesti tällä viikolla luullut löytäneeni vihdoin optimaalisen reitin paikasta A paikkaan B (ja tietysti sieltä takaisin). Luulin tehneeni niin jo viime vuonna useasti. Olen sen jälkeen ajellut harhoihin (vain kerran lähes eksynyt), ja löytänyt lisää optimaalisia reittejä.

Haen sellaista reittiä, jonka ympärillä on paljon puita. Toisaalta pidän myös vanhoista omakotitalolähiöistä. Joudun kahdessa kohtaa tekemään valinnan tuollaisten välillä.

Tänään nukuin pommiin, mutta nukuin syvää, rauhallista unta. Sitten pyöräilin vähän lisää.

Mitähän muuta. Vaatekaapissani on nyt kesä. Minulla oli muutama vaate, jotka olivat hyvin rumia, ja nakkasin ne nyt inventaarin yhteydessä menemään, vaikka excelini oli sitä mieltä, etten ansainnut moista etuoikeutta. Lisäksi laitoin menemään hyvin mieluisan jakun, jonka kainalot olivat menneet surullisen nyppyläiseen kuntoon. Ja olen muutenkin käyttänyt sitä niin paljon, etten enää ollut varma, olinko jo hitusen kyllästynyt. Ja kirsikkana tortun päällä näin itsestäni kaksi kuvaa tuo vaate päälle.

Ruuanlaittorutiininii rutisevat jälleen liitoksissaan. Nyt kun en kurvaa kahdesti viikossa hypermarkettiin tai Lidliin täydentämään ennestään liitoksissaan notkuvia kaappejani ja vetolaatikoitani, kaapeista ei yllättäen löydykään niin helposti asioita, joista voisin intoutua laittamaan ruokaa. Minun täytyy löytää asiaan uusi tulokulma.

Taloyhtiön yhtiökokouksessa oli lippalakkeja melkein enemmän kuin Tyrnävän perunamarkkoiden järjestelykokouksessa. Melkein. 2/3 Oulun hipstereistä asuu meillä, ja joka toisella heistä oli persoonallinen ja sympaattinen lätsämallinen tweedlakki. Ne loput olivat naisia. Tyrnävällä ne lippalakit olivat kyllä vähän erilaisia. Markkinatoimikunnassa ei myöskään ollut naisia, paitsi yksi Marttojen edustaja. Minä olin paikalla vierailevan esiintyjän edustajana.

Vävykki oli käymässä. Hänellä on hyvä teemaku. Pilkoimme kasviksia, joimme teetä ja lauloimme singstaria. Kävi vähän sääliksi miestä, kolme korkealta ja kovaa ja kilpailuhenkisesti laulavaa naista samassa huoneessa. Mutta oli kotoisaa.

2 kommenttia:

  1. Mie käytin niitä lätsämallisia 80-luvun lopulla... nyt niitä on tosiaan alkanut näkymään taas. Edelleenkin kyllä vain miehillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmettelen, että minulla ei ole ollut tuollaista hattua missään vaiheessa. Miesten huopahattu kyllä, baskereita, baretteja, knalli. Iso veturinkuljettajanmallinen lippis, saamelaisnaisen hilkka... mitähän muita. Jos Peaky Blinders oli ollut näkyvissä 80-luvulla, minulla niin tod olisi ollut verkalätsä.

      Poista