torstai 7. toukokuuta 2015

World is my oyster.

Minulla ei ollut oikeanvärisiä sukkahousuja mekkoiluun (jee, lisää googlailijoita), mutta hobittitakki, skinny-farkut ja musta toppi olivat ihan riittävä sotisopa palauttamaan sisäisen toimintakykyni ja uskottavuuteni. Olin sitä paitsi eilen kadottanut äkillisesti kaksi kiloa, lähinnä alaleuastani, joten mikä tahansa näytti paremmalta kuin kaksi päivää aiemmin.

Viime yönä toinen niistä ryömi päättäväisesti takaisin vyötärölleni ja osittain myös silmieni alle (se halloumi-juusto oli aika suolaista), joten uudistin asua tähän päivään jättämällä topin tilalle yö-koti-ranta-arabikansojen ekumeeninen kirjakerho ja/tai uimahallivuoro -asuni. Se on ihan kiva. Nyt menen sillä lasilliselle. Tai ehkä jonkinlaiselle kannulle, päälärille tai sangolle.

Mietimme työpaikan kahvipöydässä sitä, miksi ihmiset syövät hotelliaamupaloilla ja buffet-pöydissä niin huonosti. Kaikkea epäterveellistä ja mahdollisimman paljon. Jossain tallinnanlautoilla on jo siirrytty buffet-ruokien kilohinnoitteluun. Paljon asiakasystävällisempää sanon minä, mutta aika karua. Ei tule ihan Titanic-tunnelmaa.

En muuten ole nähnyt sitä leffaa.

Keskustelu lähti siitä, että mietittiin, miksi ihmiset syövät rahkaa. Oikeasti siitä ei kovin moni kuulemma pidä. Mutta kun siinä on proteiinia ja se pitää nälkää, ja kaikki muutkin syö sitä, ja eväsjääkaappi on sitä puolillaan. Mutta miksi joku syö rahkaa aamupäivävälipalaksi, jos on menossa kuitenkin seisovan pöydän ääreen lounaalle? Jotta voisi syödä vain sopivasti, kun ei ole liian nälkäinen, totesi jäsen D, minkä väitteen jäsen A ja monet muut buuasivat kumoon epäsuomalaisena. Koko rahan edestä se olla pitää, jos kyseessä on buffa.

Minä jaoin sanallisesti ihmetykseni niitä hetkiä kohtaan, kun Jutta G tai joku muu kertoo, että ihmiset suhtautuvat ruokaan väärin. Että sehän on vain polttoainetta joita keho tarvitsee, eikä sen tarvitse eikä pidäkään olla hyvää. Jätä mausteet laittamatta niin sitten ei tee mieli syödä lisää.

Minusta siinä ajatuksessa ei ole järkeä, etteikö ruuan tulisi olla hyvää. Ihmisen on pakko syödä, se on yksi perustarve. Perustarpeiden tyydyttämiseen liittyy mielihyvää. Lajien selviytymiselle on aika oleellinen asia, että otus ei kuole nälkään tai janoon. Otus myös lepää ja lisääntyy ja on monessa tapauksessa sosiaalinen.

Jos ihminen oikeasti kuuntelisi elimistöään, se ymmärtäisi mikä on sille hyvää. Kulttuurilliset asiat ovat vinksahduttaneet meidän tajumme hyvästä ja pahasta ruuasta, ja olemme usein aika hukassa sen kanssa mitä oikeasti haluamme.

Ihanan, runsaan buffetin äärellä pitäisi nauttia siitä, että voi maistella vähän sitä ja tätä ja syödä juuri sen verran ja sitä lajia kuin mitä tekee mieli, toisin kuin että saisi vain tietyn annoksen jotain yhtä ja samaa. Suomalaiset on opetettu santsaamaan itsensä piripintaan, ja mielellään jotain kallista, harvinaista ja paljon energiaa sisältävää.

Ehkä minäkin äärettömän monipuolisessa buffapöydässä söisin ensimmäisenä ison ja ravitsevan lautasellisen macarone-leivoksia. Niitä vaaleanruskeita.

Pitäisi osata suhtautua koko elämään ja ruokaan ja syömiseen kuin buffapöytään. Ei se määrä, vaan se fiilis.

3 kommenttia:

  1. "Yö-koti-ranta-arabikansojen ekumeeninen kirjakerho ja/tai uimahallivuoro -asuni".
    Mitä asioiden kuvaamiseen tulee, niin sä olet ihan ykkönen! :D

    VastaaPoista
  2. ...and that coming from you... ;-)

    VastaaPoista
  3. Olishan se tosi kivaa, että syömisestä saadun nautinnon saisi käännetyksi niksnaks vaan vaikka juoksemisesta saaduksi nautinnoksi. Mutta onhan se totta, että jos asuu yksin ja jääkaapissa on pelkkä valo, leipälaatikossa näkkäriä ja pakastimessa keittovihanneksia, niin ei siinä liho, jos ei ramppaa muualla syömässä. Been there jne.

    VastaaPoista