keskiviikko 20. toukokuuta 2015

You give me wings.

Parsan keittäminen on helppoa. Parsa tulee kuoria parsankuorimaveitsellä juuri ennen keittämistä nupun alapuolelta, valkoinen parsa huolellisesti, vihreä huolimattomasti. Puumainen osa leikataan pois (vihreästä). Parsa kannattaa keittää parsakattilassa nipussa siten, että nuput höyrystyvät kypsyksi. Parsaa ei saa keittää liikaa, tai se on vetistä. Parsan keittoaika riippuu väristä ja pituudesta. Parsa maistuu parhaiten voisulan, bearnaisekastikkeen, prosciutto-kinkun kera tai lisukkeena.

Huomasin äsken, että en pidä parsan mausta. En edes voisulan kanssa. Lisäksi nupuissa oli hiekkaa.

Enpä olisi uskonut, että parsa todellakin on noin yliarvostettua. Junassa joku sanoi niin keskustellessaan selkäään ja kuuluvaan ääneen vieruskaverinsa kanssa, ja pidin häntä melko snobina.

Olen nyt kuitenkin tehnyt pitkästä aikaa jotain muuta kuin tavallista ruokaa. Viikonloppuna saan siis luvan kanssa tehdä makaroonilaatikkoa.

Olen kahden vaiheilla. Voisin joko tehdä välttämättömät kodinhoidolliset asiat, mennä salille ja sitten aikaisin nukkumaan TAI tehdä välttämättömät kodinhoidolliset asiat, linnoittautua sohvaan katsomaan Pertti Kurikan jälkeen esiintyneet euroviisufinalistit digiboksilta ja mennä aikaisin nukkumaan. Kumpikohan tekisi minusta suuremmalla varmuudella hyvinvoineen ja levänneen?

Nukkuminen on pitkästä aikaa ihan mukavaa.

Miehet ovat juuri sellaisia. Sen kerran, kun he (sivistyneesti) joukolla yksimielisesti nyökyttelevät hyväksyvästi asusteellesi, sille on peruste, joka jättää sinut välinpitämättömäksi. Korvakoruni herättivät spontaania huomiota ja hyväksyntää. Ne ovat kolmiulotteiset. Tosiaankin, huomaatteko, wow, kolmiulotteiset. Joo, huomasin, tosi hienot.

Aika moni asia on mielestäni kolmiulotteinen. Väittäisin, että valtaosa korvakoruista, ja esineistä muutenkin, on kolmiulotteisia. En siis oikein hahmota, mitää tässä kehuttiin. Joskus sitä kaipaisi ihan fiilispohjaista laadullista palautetta, ei kiitosta siitä, että osuu johonkin selkeään kategoriaan. Kuten kolmiulotteisuus.

Ehkä palautteenkaipuuni on paremman puutteessa väärinsuunnattua. Melko harmitonta kuitenkin.







4 kommenttia:

  1. Kiinnittääkö miehet jossain huomiota naisten asusteisiin? Ihan nyökyttämällä? Onko ne homoja?
    Sen kerran, kun miesvaltaisessa työporukassa mun vaatteeseen kiinnitettiin huomiota, se johtui siitä, että olin mahan kohdalle paitaan työpäivän aikana tulleen reiän "korjannut" narulla niin, että siinä oli semmonen törötin pystyssä. Se kuulemma häiritsi. Niin ja kerran eräs, joka kyllä oli hieman erityisempi, sanoi, että paitani kuvaa luonnettani. Se oli musta collegepaita, jossa luki punaisella "AAARGH!"

    VastaaPoista
  2. Jaa-a, kyllä noilla ihan viralliset vaimot on, sen enempää en ole aiheeseen heidän osaltaan perehtynyt. Tuo oli tosiaan ensimmäinen kerta, kun kiinnittivät, ja syynä tämä kolmiulotteisuus. MM korviksistani on närkästyneinä kysytty, olenko saatananpalvoja, mutta se oli eri mies.

    VastaaPoista
  3. Meinasinkin esittää kysymyksen, että eikös korvakorut yleensäkin ole kolmiulotteisia... :D

    Oon vähän aikaa lueskellut salaa (hahaa) tätä sun blogia, eli siis en ole kommentoinut kai aiemmin, mutta nyt täytyy sanoa että tykkään tosi paljon. En tiedä tuleeko tästä nyt sulle kauheat paineet, mutta kirjoitat ihan arkisista asioista jotenkin kutkuttavasti. Viihdyn. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mielelläni kirjoittaisin myös elämää suuremmista spektaakkeleista, mutta niitä osuu kohdalle harvemmin kuin makaroonilaatikkoa :-)

      Poista