keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Saapuivat asvalttiviidakkoon.

Olen nyt astetta sivistyneempi. Läpikävin pienimuotoisen viininmaistelusession, joten nyt minun teoriassa pitäisi erottaa tanniini ja hapokkuus, osata kurlata asiantuntevasti, ja tietää kaikenlaista nippelihköä. Kuten että Uuden Maailman tammitynnyreistä tulee vaniljaisempi aromi kuin Vanhan. Uusi Maailma kuulostaa herkullisen valistuksenaikaiselta. Tekee melkein mieleni kerrata Kirkengaardin oppeja.

Käytännössä en ole niinkään varma asiasta, siis että sivistyinkö, mutta hyvää oli. Haistelimme viinejä ensin loputtomiin, loiskuttelimme niitä lasin reunalta toiselle ja arvuuttelimme niihin liittyviä asioita. Harmittaa, etten keksinyt niistä mitään äärettömän kuvaavia nimiä. Maistelun lopuksi niitä sai ihan juodakin. Kittasin ruuan kanssa ison lasin italialaista, ja sukat pyörivät jaloissa vieläkin.

Kevät etenee takkuillen. Sataa paljon, usein, on vähän koleaa ja sitten taas vähän lämmintä. Aloin muistella, eikö aiemmin ollut jo näitä samoja lämpötiloja, ei vain vielä vihreää. En yleensä ole kovin kiinnostunut säästä, se on ja sen kanssa eletään. Nyt se tuntuu määrittävän jotain enemmän; jos on nätti sää, teen ehkä eri asioita kuin jos on ruma sää.

Kesällä reissaan jonkin verran sukulaisissa, poissa näiltä seuduilta. Yritän viettää aikaa ulkosalla ja syödä jäätelöä säännöllisesti, joten ajattelin, että laitan salikorttini kuivumaan kahdeksi kuukaudeksi. Käyn lenkillä sen edestä, ja pyhästi lupaan tehdä jotain vatsalihasjuttuja myös, etteivät ne taas luiskahda jonnekin ulottomattomiini. Nyt melko säännöllisen mutta ei kuitenkaan aiotulla tiheydellä suoritetun saleilun jälkeen olen huomaavinani jotain jäntevöitymistä. Mahani on ikäänkuin oikenemassa. Siinä ei ole enää vyötärökurtun molemmin puolin kahta fletkuna roikkuvaa rengasta, vaan hyvinä päivinä sellaiset söpösti pullottavat vyöhykkeet, jotka selkeästi reagoivat yritykseen vetää vatsa sisään.

Takalistoni on myös tykännyt hyvää. Muoto on parempi, farkunpersus ei lökötä tyhjänä vaan olen kehittämässä oikeaoppiset pakaralihakset. Saleilun lisäksi asuminen kolmannessa kerroksessa vaikuttanee.

Valitettavasti tämä näkyy myös jaloissa. Säärissäni erottuu enemmän pohjelihasta, ja oikeastaan pitäisin enemmän sellaisista luikuista, linjakkaista ja hyvin pelkistetyistä nilkoista ja sääristä. Reidet ovat aina olleet melkoisen jykevät, joten mahdollinen teräksistyminen niissä jää suuremmatta huomiotta. Tilanteet, joissa esiinnyn paljain reisin ovat melko harvalukuiset, ja minulla on isompiakin ongelmia kuin ylimääräiset lihakset.

Selkään lapaluiden päälle on tullut jonkinlaiset kuopat. Se on kai hyvä juttu. Käsivarret ovat varmaankin myös paremmassa kuosissa kuin ennen, tai sitten olen vain tottuneempi niihin.

Saleilu on ollut ihan kivaa, ja kyllä, sillä on mitä ilmeisemmin myös vaikutusta enemmän kuin monella muulla asialla. Se tekee minut aiempaa tyytyväisemmäksi itseeni ja elämääni.

Nyt minulla on vähän ostosmorkkis. Löysin sandaalit, juuri sellaiset, mitkä aivan varmasti tarvitsenkin ja tulen käyttämään viimeiseen murenaan. Ei korkoa, yleensä käytän aina juurikin korottomat kengät loppuun asti. Joskus myös korolliset, mutta se on jo vähn riskaabelia. Juuri tuollaiset sandaalit tajusin tarvitsevani viime kesänä, tai ehkä jo sitä edellisenä. Nahkaa, eivätkä edes kamalan kalliit. Hyvännäköiset. Kehunko vielä?



Myönnän, pedikyyri olisi paikoillaan, tai suihkurusketus, tai edes auttava kynsilakan lääppiminen jotenkin varpaiden suuntaan, mutta se vaatii joko notkeutta tai nuoren ihmisen lähinäköä, ja juuri nyt nuo kvaliteetit ovat vallitsevassa demografiassani poissa sesongista.

Ostomorkkis johtuu vain osittain excelistä. Enemmänkin siitä, että yhtäkkiä olen sattunut löytämään mättään toisensa perään ihania, tuoreita, harvinaisen istuvia ja käyttökelpoisia tuotteita, jotka toden totta kannattaa poimia koriin ihan vaikka vain pahan päivän varalle. Kun joskus saa vaellella peninkulman toisensa jälkeen ilman yhdenyhtä kelvollista viskoositoppia tai rotsimallista mustaa neuletakkia tai pehmeäpohjaista perhosenkevyttä balleriinatöppöstä. Nyt sitten aika monta kuukauden sisään. Mietin, onko kyse vain siitä että olen sattunut vaeltamaan elämässän siihen kohtaan, jossa sateenkaari uppoaa suonsilmäkkeeseen silmieni edessä ja jonne maahiset ovat piilottaneet kaikki koon 44 ihanat, istuvat ja hoikentavat muotiluomukset, vai onko harkintakykyni vain pettämässä. Huomaanko kahden viikon kuluttua, että minulla onkin alkuperäisen vuoden -53 vaatekomeron lattialla muovikassillinen virheostoksia?

Hyvinkin saatan, kunhan voitan karvaan kokemukseni aiheuttaman luontaisen vastutuksen ja annan koiranoksennuskimonihihapaidalle uuden mahdollisuuden todeta, että kyllä, tuo yksi yksittäinen harhaluoti oli virheostos, ja tämän todettuani todeta, että sattuuhan noita, yksi sinne tänne ei vielä tarkoita paljoakaan, mutta kaksi, se olisi jos pitkitetyn itsetuskittelun paikka. Pelkään siis, että olen vähän hurvitellut liikaa.

Puolustuksen puheenvuorona todettakoon, että aiemmat sandaalini, mallia Russell Crowe elokuvassa "Gladiaattori", ovat hankinta vuodelta 2011 (tarkka päivämäärä ei ole jäänyt aikakirjoihin), hankintahinta 29,95, Dinsko, käyttökertoja vähintäänkin 31, sisältäen useita pitkiä hikisiä keikkoja ja festareita, yhden päivän aikana käynnit sekä kanavamuseossa, nunnaluostarissa että Tulilahden murhapaikalla, joka on maastona soistuvaa, ja siellä kasvaa kantarelleja, ja niiden pohja alkaa hiutaloitua. Minulla ei ole muita sandaaleja. Ei ole kahteenkymmeneen vuoteen ollutkaan. Paitsi yhdet terveyskengät ja ESD-työjalkineet. Niin ja ne yhdet palikkakorot, joilla menin naimisiin, jotka näyttivät hyvältä vain edestä. Kyllähän naisella tulee olla syy lakata varpaankyntensä?

4 kommenttia:

  1. Ei piä ottaa exceleitä niin tosissaan. Joka kerta. Ainakaan, jos on kengistä kyse. Etenkin sandaaleista. Tai istuvista vaatteista. Sitten, jos ei osta ku kohalle tulee, ja yrittää ostaa sitten, kun tarve tulee, niin ei löydä muuta kuin niitä koiranoksennushihoja.

    VastaaPoista
  2. Sandaalit ovat komeat ja varpaat perin suloiset :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos synninpäästöstä ja kehuista. Olen kyllä vieläkin sitä mieltä, että siinä koiranoksennuspaidassa on jotain kiehtovaa potentiaalia. Se ei vaan vielä päässyt oikeuksiinsa.

    VastaaPoista
  4. Jos oikein tarkkaan tiiraan tuota kuvaa, niin huomaan yhden naistyypillisen piirteen: kenkäsi ovat aavistuksen (noin yhden numeron) liian pienet. Miksi? Meille on aina opastettu, että kengissä pitää olla käyntivara (eli sandaaleissa ehkä n. 5 mm). Noissa ei näytä olevan vaan varpaasi (lähes) roikkuvat yli.. Miksi? Onko siis sinulla minkä kokoinen jalka?

    VastaaPoista