lauantai 2. toukokuuta 2015

Sä oot viimeinen.

Katsoin Euroviisujen uusintoja 80-luvulta. Mietin jo silloin 80-luvulla, että missä ne pitävät Jokke Seppälää 364 päivää vuodesta, häntä näki ja kuuli vain Euroviisukarsinnoissa. Olikohan myös Syksyn Sävelessä.

Uusi vapunjälkeinen elämä. Koska painon- ja elämänhallinta on jatkuvaa pyristelyä ja hapen haukkomista pinnan yläpuolella satunnaisti käväistessä, eikä peruskalliota ole jalkojeni alle löytynyt, jatkan viitoittamallani polulla.

Minuun kolahti Jutan tv-mainos, jossa läskit heiluvat hidastetusti edestakaisin. Jutta sanoo "ei läskissä mitään vikaa ole", ja olin heti myyty. En edes kuunnellut mutta-sanaan asti. En siis varsinaisesti osta mitään, vaan ajattelin peesailla vapaamatkustajana jossain kyseessäolevan kultin takavasemman nukkuvan solun tuntumassa.

Asiassa on se pieni ongelma, että "ko mie en tykkää leseistä, puurosta, raejuustosta, rahkasta, vihanneksista, tomaatista, salaatista, omega-kapseleista, aspartaamista, marjoista enkä mie tykkää proteiinipatukoista". Mutta muuten tuo Jutta-dietti, jonka ihan googlettamallakin jostain vauva.fi tai murhainfosta löytää, on kyllä vallan mainio keksintö. Minulla on hämärä muistikuva, että olisin joku vuosi tai kaksi sitten kiskonut aamuisin kaurapuuroa mustikkakeitolla ja pilkkonut salaatteja niin, että yksi fiskarssin keittiöveitsistäni on vieläkin tylsistymisen tilassa. Ja että ei se niin kamalaa ollut, kunnes kyllästyin, tai jotain muuta oleellisen tärkeää tapahtui.

Juttailu perustuu proteiiniin, vähäisiin hiilareihin, kuriin ja säännöllisyyyteen. (Nyt en kyllä oikein vakuuta itseänikään, mutta jatketaan.)

Proteiinit minulla ovat kuitenkin jo hanskassa. Proteiinillisten kotiruokien valmistaminen kuuluu meillä päivittäiseen traditioon, ja kun muutenkin paistan kanapihvejä, pihvejä ja jauhelihaa valtaisan määrän viikossa, voin totisesti luvata, että tekisin niin myös sanotaanko vaikka seuraavan kuuden viikon ajan. Jonka jälkeen jatkaisin niiden paistamista. Joskus teemme myös pavuista kaikkea kivaa.

Sokerin karttelu ei onnistunut minulta sataa päivää, mutta kuitenkin useiden viikkojen ajan ihan hyvin. Tuohon kun lisää vielä hiilarit, ja ynnää mielessään, että kuusi kertaa seitsemän on vain neljäkymmentäkaksi, niin voisin hyvinkin ajatella että tuo onnistuisi. Poislukien ennalta tiedossa olevat tai muuten väistämättömät sosiaaliset riennot, joista en luovu, koska elämä on tärkeämpää kuin paino.

Kasviksia syön jonkin verran nykyiselläänkin, lähes ihan kivasti, ja melko säännöllisestikin. Erityisesti juureksia, ja muitankin kuin perunaa. Näitä pitäisi tuon kuuden viikon aikana syödä enemmän kuin yleensä, aivan vain siitä syystä että jotainhan sitä on syötävä. Salaatti ei ole koskaan oikein ollut minun juttuni, mutta olen huomannut, että lounaseväänä se menee ihan hyvin, koska olen olosuhteessa, missä mitään muutakaan ei ole tarjolla.

Sitten on tuo kuri ja säännöllisyys. Kuri on vaikeaa, mutta siinä pysyminen onnistuu sitä paremmin, mitä vähemmän joudun pakon edessä improvisoimaan. Tästä syystä olen jo excelissäni muutaman päivän ajan hahmotellut viikon mittaista ruokalistaa, joka toistuisi kuudesti peräjälkeen samanlaisena. Koska varsinaisesti syömme tyttärien kanssa yhteisiä aterioita vain 6-8 kpl viikossa, plus satunnaiset kohtaamiset jääkaapin ja hellan äärellä aamupala-iltapala-välipala-hiukupala-aikoihin, he eivät välttämättä edes huomaisi elämän muuttuneen ennalta-arvaamattomuuden loputtomaksi vellovaksi suoksi, jossa sunnuntaisin on aina punajuurta ja palsternakkaa ja tiistaisin sitruunakanaa. Niin kauan kuin ruoka on riittävän hyvää, he eivät tosiaankaan valita sen tiheästä ilmiintymisestä. Paitsi sen bataatti-kukkakaalikeiton, jota tein hullun paljon vuosi sitten. Minusta se ainakin oli hyvää, useimmiten. Tyttöjen mielestä liha, kana ja kasvikset ovat hyvää. Diiva syö myös Skyriä, rahkaa ja juustoa.

Kuusi kertaa seitsemän kertaa viisi on... hetki...210. Minun pitäisi yhdistää pisteet eri ruokahetkien välillä monotoniset 210 kertaa, ja ne pisteet olisi ennalta määritelty. Ei tarvitsisi miettiä itse elämän vaikeita kysymyksiä, kuten leipoako juustokakku vai mokkapaloja, yrittääkö jälleen kerran kookoskastiketta kanalle, ja sen epäonnistuttua syödä suruunsa daim-jäätelöä suoraan purkista.

Minkälainen kuva niitä pisteitä yhdistelemällä muodostuisi? Voisin ainakin nyt jatkaa empiiristä koettani siitä, onko todellakin niin, että olen hauskempi, rennompi ja onnellisempi ihminen, kun syön sokeria. Taidan tehdä niin, että en karsi sokeria viikko-ohjelmasta aivan täysin. En siis lisää mihinkään karkkeja marenkikuorruteella ja kinuskikastikkeella, vaan lisään sinne tänne sellaisia tervehenkisiä pikku palkintoja, jotka kannustavat kilvoittelemaan kiltisti muutaman tylsän pisteen ohi mukisematta. Kuten leipäjuusto uunissa. Satunnainen valkosipulituorejuusto. Kauraomenapaistos intiaanisokerilla.

Jutan elämäntaparemonttiohjelmissa aina aluksi ratsataan muuttujien jääkaapit ja keittiöt. Minäkin olen tehnyt niin viimeisen parin päivän aikana, ja ekonomis-ekologiseen tapaani en näin 1800-luvun nälänhädän jälkimainingeissa ole tietenkään heittänyt mitään pois, vaan hyödynsin muuten ravinteiksi. Jotainhan sitä on syötävä. Löysin mm. avatun pullon Fortuna-punaviintä, Fazerin sinisen suklaalevyn, omenapiirakka-ainekset ja suolakeksejä. Ei tuollaista arkaluontoista materiaalia voi jättää keittiöön pyörimään ankaran Juttailun ajaksi.

6 kommenttia:

  1. Murhainfosta :D Siellä se saattaiskin olla, kun pähkäillään syytä jonkun kilahtamiselle...

    VastaaPoista
  2. Mä naureskelin kanssa murhainfoo.... :)
    Jos se Jutta ilmestyy teille ratsaamaan jääkaappia ja komentelemaan, niin voitko ystävällisesti sitten ohjata sen meillekinpäin....

    VastaaPoista
  3. "elämä on tärkeämpää kuin paino"
    Just näin.

    VastaaPoista
  4. Ihan yhtä looginen tiedonlähde se on kuin vauva.fi :)

    VastaaPoista
  5. Helvetti sentään mutta mä nauroin tuolle alun Jokke Seppälä - kuitille, se oli todella hyvä :D

    Sun täytyy tehdä niinkuin minä teen (koska se on vastoin kaikkia laihdutusohjeita) eli aamupalan jälkeen olet käytännöllisesti katsoen syömättä koko päivän ja kun illalla pääset kotiin, niin syöt tasan niin paljon kuin huvittaa. Päivällä voit sallia itsellesi 2 x kahvit + sämpylän mutta muuta et ja töitä teet kuin heikkopäinen niin kroppas kuluttaa yön aikana sen mitä illalla mährystät. Kolmekymmentä vuotta on menty metodilla ja paino ei ole (ilman erityiskuureja) peruspainosta heilahdellut viittä kiloa enempää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos tuota kokeilisin pidempään, asiasta todellakin raportoitaisiin murhainfossa :D

      Poista