maanantai 11. toukokuuta 2015

Kivikirkot ja rautaportit.

Tein tänään jotain rohkeaa. Menin lenkille juoksutrikoissa. Siis sellaiset ihonmyötäiset, mustat, ja jaloissa jättimäiset keltaiset lenkkarit kuin akuankkajalat. En kyllä juossut, vaan läyrysin puhelimessa samalla kun ihailin uutta kotilenkkiäni. En olisi uskonut löytäväni noin hienon polun täältä asvalttimaasta.

Multitaskaan usein.

Polun varrella on uusia taloja ja vanhoja taloja, kaikkia hassunmuotoisia jotka on pinottu mahdollisimman tiiviseen veden äärelle niin että jokainen näkee sen. Patsaita ja maatuvia veneitä joissa on kukkapenkki. Piha, johon mahtuisi viisi uutta taloa pinottuina, mutta joku mieluummin pitää siinä kohtaa tilaa jossa kasvattaa koiranputkia ja erivärisiä tuoleja. Tervanhajua siellä täällä, nokkosia, ryteikköjä, graffiteja, sammaloituvia betonipölkkyjä. Ihmisiä puskissa istumassa, rantanuotioiden hiiltyneitä puita, matalaa merta.

Ehkä voin elää tämän kanssa.

Vanhasta kodista enemmän on nyt ikävä metsää ja polkua kuin huoneita. Haluaisin tänne samanlaisen lattian, sen moppaaminen sai aina minulle hyvän mielen. Tällä laminaatilla pöly ja lika vain pyörivät ja levittyvät mopin ja veden perässä päämäärättömästi, kuin se olisi jotenkin sähköinen.

Olen syönyt vähän pöljästi. Kahdeksannen juuston kohdalla jotenkin homma karkasi, enkä ole saanut sitä juostua kiinni. Tänäänkin söin evääksi ricotta-täytteistä pinaattipastaa ja tuorepeston, kananmunan ja aurajuuston kera. Muutakaan ei oikeastaan ollut. Iltapäivällä minttusuklaakakkua, koska muistin piilottaneeni sellaisen kaappiin perjantaina. Siellä on vielä skumppapullo, joka pitää muistaa tuoda kotiin. Sellainen pullo on oikein kätevä, jos joskus juo iltapäivällä kahvia.

Aivan hunningolla olen ollut. Kebab-kioskilla. Puhumattakaan viimeistä pariisinsuklaista, ja kun enää mitään muuta keksinyt, rouskuttelin vinon pinon riisikakkuja ja Philadelphia-tuorejuustoa ja vadelmahilloa.

Tämä ruokavaliojuttu ei oikeastaan siis mene nyt kamalan hyvin, mutta jotenkin en ole erityisen huolestunut asiasta. Jotain on tulossa.



5 kommenttia:

  1. Pastaa ja aurajuustoa!!! En kestä... Vehnätön pasta on ihan hirveän hintaista, ja mahtaako olla hyvääkään... mutta Aurajuustoa löytyi eilen taas kaupasta, on ollu jokusen aikaa tyhjä hylly siinä kohtaa. Niin lähismarketissa kuin Lidlissäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vehnätön pasta ei valitettavasti ole kummoista, jos vertaa tuorepastaan. Gluteeniton spagetti on kyllä mielestäni melkein ok.

      Poista
  2. Kebabit hyväksyn mutta älä hyvä nainen puhu pariisinsuklaista!
    Mä taistelen taas (ensimmäinen viikko takana) kaikkea makeaa vastaan ja tänään oli helvetillisiä vaikeuksia. Huomasin jopa ärähteleväni ja se on paha juttu se.

    VastaaPoista