Arkijuustopäivä.

Tänään tulin kotiin ja avasin makuuhuoneeni oven, ja siellä tuoksui hitusen voimakkaampana tämän asunnon oma tuoksu. Ensimmäistä kertaa se tuntui kodikkaalta, tunsin oikein väreitä selkäpiissäni. Siinä rangan ympärillä se pii siis ilmeisesti sijaitsee.

Hieman parempi päivä muutenkin. Hyötykäytin PMS-raivoani raivoisan asiakaspalautteen muodossa. Jätin menemättä salille, ja keskityin en sijaan asioiden hoitamiseen, mutta olin hieman myöhässä, ja suurin osa asioista jäi edelleen hoitamatta. Kello oli kuitenkin melko paljon.

Kasvatin Diivaa harvinaisen kovalla kädellä. Olen viikko toisensa perään kehottanut, muistuttanut ja vaatinut häntä ottamaan selvää bussiaikatauluista, joilla hän pääsisi harrastukseensa ja takaisin. Viikko toisensa perään hän on unohtanut asian, ja luikerrellut minulta tai joltain muulta kyydin. Tänään sitten jätin hänet selviytymään omin neuvoin, ja likka käveli pakkasessa muutaman kilometrin kantamustensa kanssa. Bussi olisi mennyt harrastuspaikan edestä viiden minuutin päästä, mutta mutta, sitähän ei voi tietää, jos ei ole vaivautunut ottamaan siitä selvää. En tunne suurta onnistumisen iloa.

Äitiyspäivystys on lieventynyt jopa yllättävän paljon muuton jälkeen. Luulen, että käytännön asioiden ja aikataulujen helpottamisen lisäksi siihen on hyvinkin paljon vaikuttanut se, että Diiva on saanut ystäviä uusista koulukavereistaan. En ole ainoa sosiaalinen kontakti iltaisin. En ollut tajunnutkaan silloin aikanaan, miten yksinäistä hänellä oli yläasteella.

Tavallaan olen vähän haikea. Mistähän en näinä päivinä valittaisi.