tiistai 13. tammikuuta 2015

Konsertoin, toisin sanoen rämpytän lanttia anoen.

Ovuloin. Tämä ilmenee kramppeina, himona syödä leivonnaisia, ja poikkeuksellisen vähäisenä siivousintona. Ärisin tyttärille, jotka eivät olleet tehneet asiaa 1, 2, 3 tai edes 4, jonka eritysesti pyysin, jonka takia jouduin tekemään asian 5. Tunnen muutenkin ärtymystä asioista, jotka eivät yleensä ärsyttäisi minua kovinkaan paljoa. Kuten se, että joku idiootti Rantsilasta parkkeerasi autonsa paikalle, jonka vuokran mina maksan kuukausittain, ja siksi olettaisin myös omaavani sen esteettömän käyttöoikeuden.

Yleensä olen ihminen, joka suhtautuu harvinaisen maltillisesti tuontapaisiin sattumuksiin, jos ne eivät vaaranna kenenkään henkeä tai terveyttä. Nyt olisin itse olla se suurin riski kansanterveydelle, jos olisin osunut nokakkain herra Rantsilan kanssa.

Käyttäydyn eri tavoin kun ovuloin, tai minulla on PMS, joka yleensä on aika monumentaalinen ilmestys. Ja tietysti eri tavoi silloin kun en. Kaikki ne ovat normaaleja olomuotojani. Kuka väittää, että ihmisen pitäisi olla temperamentiltaan tasainen ja arvattavissa oleva, jotta voisi tulla otetuksi tosissaan? Olen melkein varma, että joku väittää, ja juuri nyt haluaisin inttää asiasta verisesti hänen kanssaan.

Makeannälkäni on ollut erityisen hankala selättää tänään. Jos en olisi harjoitellut kieltäymyksen tietä jo aiemmin, olisin varmasti sortunut useasti. Sadan päivän alkuinnostus on haihtunut lakumix-pussin viimeisten kaasujen myötä. Jalkani kulkivat jo lähes itsestään kohti lähikaupan pullahyllyä. Haluaisin sellaisen voisilmäpullan, jossa on tahmeaa taikinaa ja voisilmän pinnassa rapisevaa sokeria. Laskiaispullakin olisi hyvä, sellainen, jossa on vadelmahilloa ja tuoretta kermaa. Toisaalta katselin myös Maraboun hauskoja kekseiksi naamioituneita vohvelisuklaita. Tai ei niissä oikeastaan ole mitään hauskaa, ärsyttää tuollainen turha yksittäispakkaaminen ja piperrys. Mikäpä ei.

Laskin tänään, että yhdessätoista päivässä olen pudottanut painoa 1,6 kiloa. Ottaen huomioon, että painoni hyppii yleensä ympäriinsä kuin adhd-orava, tuo lukema on aivan liian vähän jotta intopinkeilisin mitenkään erityisen motivoituneena tämän asian äärellä. Mikään ei tunnu vaikuttavan painooni radikaalisti näinä päivinä. Ei sillä, että se olisi minkään keskiössä nykyisin, mutta nyt kun kerran listaan asioita, jotka ärsyttävät, niin kyllä, tuo on yksi niistä. Melkein vuodessa paino on pudonnut 7,4 kiloa. Sekin on aika hidasta, mutta suunta on sentään oikea. Toisaalta, suunta on tuo vaikka olen ollut aivan sokeritoukkana osan ajasta, joten on tietysti vallan mahdollista, että kärvistelen tänään aivan turhaan.

Tänään taidan antaa itseni kaikessa rauhassa marinoitua yleisärtymyksessäni. Totean, että tänään katson maailmaa nyrjästä näkövinkkelistä, siinä kaikki, joten oikeastihan asiat eivät ole ollenkaan niin tympeitä kuin miltä ne tänään näyttävät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti