perjantai 16. tammikuuta 2015

Viissataakuus ikkunaa.

Olenkin jo kertonut, että keïttiönikkunastani avautuu ajoittain miellyttävä näky, nuorehko mies hääräilemässä omassa keittiössään. Tänään silmänruokaa oli moninkertaisesti. Luulen, että yhdessä huoneistossa oli paikallisen nudistikokouksen vuosikokous. Jos oikein näin, he heittivät pubitikkaa ja söivät jotain pikkunaposteltavaa. Myöhemmin illalla, pukeutuneina, he katselivat ikkunasta ulos ja osoittelivat meidän suuntaamme.

Kuulin, että on jotain conduct-teippiä, vähän kuin tarralenkkarinauhaa, jolla voi kiinnittää seinään painaviakin asioita ilman piikkaamista tai naulaamista. Kiehtova ajatus. Saisin peilikokoelman olohuoneen seinänvierestä eteiseen, muutaman taulun paikoilleen. Voisikohan sillä kiinnittää verhotangotkin? Taidan heti huomenna mennä maalikauppaan, seinät pitää ensin maalata ennenkuin niitä alkaa sisustamaan. En paklaa enkä hio, vaan luotan rustiikkiseen tunnelmaan. Paklaaminen on kyllä hauskaa, mutta yritän rajoittaa remontin keskellä asumisajan lyhyeksi. Sitten joskus, kun on ollut liian tasaista ja tylsää, voisin lisätä maalattujen seinien päälle ehkä tapettiakin.

En syönyt oikeaa ruokaa tänään. Se jotenkin jäi. Söin eineskanakeittoa lounaaksi, ja kotona monta palaa ruisleipää. Toteutin taas yhden sitku-jutun. Menin lähipubiin yhdelle ja luin lehden. Tavoitteena on tehdä siitä kantapaikkani. Ei siis niin, etät notkuisin siellä aina ja säännöllisesti, vaan että oppisin ajattelemaan sitä olohuoneeni jatkeena. Käytännössä se melkein onkin, sijainniltaan. Join french coffeen. Siitä ei tule vakiojuomaani.

Pitäisi keksiä joku sellainen, jota jaksaisi juoda joka kerta, ja voisi vain mulkaista baarimikkoa ystävällisesti, ja hän toisi juoman kysymättä.

Kun minä olin nuorena R-kioskin täti, muistin puolen kylän tupakoitsijoiden merkin ulkoa. Ihmisen lähestyessä kioskinluukkua (siellä oli vielä luukku), tulin vastaan punainen nortti tai vihreä bellu kädessä. Sitä arvostettiin.

Yksi vanhempi mies tuli joka päivä hakemaan iltasanomat, usein karitsa mukanaan. Hän nosti sen luukulle rapsutettavaksi. Kyseli kenen tyttöjä olen, ja innostui sitten kertomaan, että isoisäni (x:n veljekset) oli kova mies tappelemaan. Oikein arvostavasti kertoi sen. Jutuista voisi päätellä, että kyseessä olisi ollut veljessarja mallia "Jukola", mutta ei niitä ollut kuin kaksi.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti