maanantai 12. tammikuuta 2015

Se saapuu painajaisineen.

Eilen oli päivä kymmenen sokeritonta elämääni, ja täytyy sanoa, että olen hyvin, hyvin ylpeä itsestäni kun sain kompuroitua sen iltaan asti. Muutaman kerran vedin syvät henkoset nenä Pandan lakumix-pussissa, ja se rauhoitti hermojani hieman. En syönyt lakritsaa. Vähän vadelmahilloa kyllä leivän päällä, koska oli sunnuntai tai jotain. Siinä oli sokeria, ja luulen, että muutaman eilen kipatun viinilasillisen lisäksi tuo lisäsi elämännälkääni ja –tuskaani muutaman asteikon.

Minulla on se tyhjä lakupussi tallessa, ja aina välillä avaan minigrip-systeemin ja vedän henkoset. Makea tuoksu rentouttaa, varmaan samalla lailla kuin vauvat haistavat äitinsä. Taidan ottaa tuon huomenna töihin mukaan.

Päivä kerrallaan. Tämä on mennyt ilman vadelmahilloakin Tässä kaikki muut lipsahdukseni, joihin olen kymmenessä päivässä ehtinyt sortua:
1. Vaniljakastike. Vakaalla mielellä ja terveen harkinnan varassa söin puoli desiä vaniljakastiketta, koska en malttanut heittää sitä pois. Sisänen Marttani voitti Marttyyrin.
2. Vadelmahillo, kahdesti aiemminkin. Se on iso purkki. Ostin tänään sellaisen pienen ja hienon vain-marjojen-oma-sokeri –version.
3. Tuliaiskeksit, 4-6 kpl. Vein töihin rasiallisen keksejä kahvitunteja sulostuttamaan. Eräänä päivänä, olisiko ollut viime keskiviikko, minulla oli ollut hyvin, hyvin ankeat eväät, ja elimistöni on muutenkin hieman neuvoton niissä tilanteissa, kun ei ole mitään mitä voisi nopeasti käyttää polttoaineeksi. Olin vielä töissä, ja tajusin yrittäväni kovasti pysyä tajuissani kylmän hien karpaloidessa ylähuulellani, ja olin silti näppäilemässä puhelinta soittaakseni vielä yhden Todella Tärken Puhelun. Onneksi kukaan ei vastannut. Söin keksejä sen verran, että pystyin ajamaan turvallisesti kotiin.
4.Ahvenanmaan pannukakku. Ja mansikkahillo. Huomasin erheeni vasta pureskellessani ensimmäistä palasta, ja miettiessäni, mitä minun pitäisi muistaa tästä makeasta mausta. Kyseessä oli sosiaalinen tilanne, jossa yritin tehdä hyvää vaikutusta, tai edes vaikuttaa jokseenkin normaalilta, joten söin koko palan hyvin tyytyväisenä ko. tekosyyhyn. En usko, että kokonaisuudessaan vaikutin kuitenkaan kovin normaalilta, mutta sille nyt vaan ei aina mahda mitään.
5.Se mansikkamargarita. Kai siinä oli sokeria, pakkohan siinä oli olla.

Ei edes yhtä syntiä per päivä, hienoa minä!

Paheiden määrä on kuitenkin vakio, siskoani lainaten. Ruodussa pysyminen yhtäällä lienee hyvä kannustin heti hypätä kadun varjoisammalle puolelle muiden kohtuuttomuuksieni pariin. Excelini ei voinut hyvin, vaan pulskasti. Muuton jälkeen excelini fyysinen ilmentymä, eli varsinaiset vaatteet ovat olleet hieman epämääräisessä tilassa, ja olen antanut niiden pyöriä myös virtuaalimuodossaan suloisessa sekamelskasa. jätin sinne pyörimään muutamat löytyneet ylimääräiset artikkelit, joiden lisäksi tuli pari vallan hyvin perusteltua ja mietittyä harkintaa. Viime viikolla mylläsin piripinnassa olevaa piironginlaatikkoani aamuna jos toisenakin musta mairitteleva trikoo silmissäni kiintäen, ja vähän huonolla osumatarkkuudella. Määrä on juuri sen verran suuri, etten ole ihan varma mitä on tarjolla, tai että ovatko ne kaikki edes varsinaisesti listalla, ja mieltäni kaihertaa koko ajan, josko olen unohtanut jotain tyrmäävää, joka näyttäisi vielä paremmalta kuin juuri valitsemani asu. Käsivarsiani kivistää se mylläämisen määrä.

En tiedä kumpi on syy ja kumpi seuraus, mutta lauantaina oli mopo karata. Heräsin aikaisin keittämään kananmunia ja kahvia luonani vierailevalle isälleni, joka oli lähdössä omiin rientoihinsa ihmisten aikaan. En saanut enää unta tämän jälkeen, vaan tajusin hetkeni koittaneen ja pingahdin aamuiseen kauppahalliin. Sieltä Lindexiin täysin ennaltaharkitulle ja perustellulle mustan topin etsintäretkelle, koska ilman tietynmallista mustaa toppia olen estynyt käyttämästä useita neuletakkejani. Edellinen musta, väljälinjainen toppo meni liian nyppyläiseksi edustuskäyttöön, ja oli täysin niissä rajoissa joissa excelini sallii likvidoinnin.

Seuraavaksi luikahdin Seppälän -70% kylttien houkuttelemana liukuportaat ylös. Tässä vaiheessa soitin vaivihkaa tukihenkilölleni, ja siirryin läheiseen kahvilaan odottelemaan häntä kermakahvin ja croissantin ääreen. Jos croissanteissa on sokeria, en ole tästä tietoinen, enkä halua ollakaan. Yhdessä menimme uudestaan Seppälään, ja tukihenkilöni osti hassunhauskan knallihatun jossa oli kissankorvat, microshortsit upslaakeilla ja maksimekon.

Tämän jälkeen motivoin itseäni hemppamaukassa ostamalla vartalomalliani mairittelevat jumppahousut ja paidan, ja lunastin tämän sortumiseni soittamalla läheiseen liikuntakeskukseen ja sopimalla vihdoinkin tutustumiskäynnin maanantaille. Eli se oli tänään. Kannatti.

Puikahdin vielä KappAhliin, ja tässä vaiheessa hätäjarrut vihdoin toimivat. Sovitin mustaa valkoisin palloin kuvioitua lyhyttä paitapuseroa (ihan napit, kaulukset ja kaikki! Ei trikoota!), joka näytti henkarissa piirun verran paremmalta kuin ylläni. Mietin, kauanko se kihnaisi excelini häntäpäässä ennenkuin olisin saanut siitä riittävästi tehoja irti. Keräsin itsehillintäni ja poistuin.

Näin ei voi jatkua. Vaikka en siivoa kaappeja noin niinkuin yleismaailmallisesti, minun täytyy siivota piironkini, tai olemme tuhon omat.

Uusi kokeilemani liikuntapaikka oli ensin hieman intimidating, mutta se tunne meni pian ohi kun pääsin vatkaamaan allejani eri laitteissa. Lihakseni oikein kiljahtelivat riemusta kun pääsivät pitkästä aikaa tositoimiin. En rehkinyt kovin paljoa, mutta toivottavasti riittävästi, että kehoni ymmärtää nyt, että koska kulutus ei ole vähenemään päin, vararavintoja on otettava käyttöön aiempaa armottomammin. Viime päivät olen tuntenut solutasoista hämmennystä ja neuvottomuutta ja sitä kautta voimattomuutta, kun sokeria ei ole tarjolla, ja ilmeisesti kaikki helpot energiavarastot ovat jo tyhjät.

Jos saisin ehdottaa niille pienille olipa-kerran-elämä ukoille, niin tuosta lapaluiden-kainaloiden alueelta voisi löytyä muutama kottikärrykuormallinen kamaa jotka voisi heittää kaukolämpökeskukseeni. Vai mikä se on.


4 kommenttia:

  1. Vanhana ruokafriikkinä silmäni tarttuivat Ahvenanmaan pannukakkuun. Poikkeaako se jotenkin perinteisestä ja jos, niin miten?

    VastaaPoista
  2. Taikinaan on laitettu sekaan ylijäämämannapuuroa. Koostumus on vähän tiiviimpi, mutta maku hyvinkin sama.

    VastaaPoista
  3. Ohjeessa, jolla tein elämäni ainoan affenanmaan pannukakun, oli kauheasti sokeria, ja koko pannari maistui pelkälle sokerille. Reseptin vieressä on kommentti "liikaa sokeria!" mutta ei oo toiste tullut tehtyä... Tyydyn ihan mannermaiseen pannariin.
    Löytykö oikeanlainen toppi? Me etittiin lasten kans mustia toppeja, eikä löydetty.

    VastaaPoista
  4. Jos tekisin ihan itse pannaria, en sotkisi sekaan mannapuuroa. Jonkinlainen toppi löytyi, ei mikään loistoyksilö, mutta käyttökelpoinen.
    Nyt muuten juilii sokerihammasta pahasti. Juon piimää ja haistelen lakupussia.

    VastaaPoista